Partio = elämäntapa

Rohkenen väittää, että tämänkertaista kirjotustani ei voi ymmärtää ellei ole itse partiolainen.. Eikä tosin kaikki ymmärrä välttämättä sittenkään.. Korjatkaa, jos olin väärässä. 

13 vuotta sitten alotin harrastuksen, josta en ois ikäpäivänä uskonu tulevan mulle näin rakasta. Mä kuulun niihin, joita ei pakotettu partioon.. menin siks, koska kaveritkin oli siellä. En voi väittää, että ois ollu aina nii ihanaa, mut se johtu ehkä siitä et olin sillo ala-asteikäsenä muutenki aika rasittava.. (taisin mä olla sitä vielä yläasteellaki ja ehkä lukiossa ja nykyäänki, mut aivan eri tasolla tosin.. :D ) No mut eniveis.. En o koskaan harkinnu lopettavani tätä harrastusta, miks mä sen edes tekisin.. en tiedä..

Partiohuivin kaulaan laittamista vois verrata opiskelijahaalareihin.. Kun partiohuivi on kaulassa (tai ne haalarit jalassa) ni voit tehä oikeestaan mitä vaan.. Kukaan ei ihmettele tai kysele, miks oot köydellä sidottuna kymmeneen muuhun huivipäähän, kuljet jonossa hesen roskapistettä ympäri samalla laulaen ja tilaat tiskiltä jäitä.. Tää on ihan normaalia.. :D

Huikeen tästä kaikesta tekee se, et saa jakaa tän kaiken iha mielettömien tyyppien kanssa! Oon tutustunu nii mielettömiin ihmisii leireillä ettei o tosikaan!<3 Eikä nää ystävät rajotu vaan tähän meidän pikku maahan, vaan on ollu ilo rakentaa sitä ystävyyttä yli (maan)rajojen! :) 

Vaikka tää kuinka on ihana harrastus, ni oon myös sitä mieltä ettei tää tosiaankaan sovi kaikille! Ei kaikki tykkää istuu kannolla ja tehä solmuja ;) Vai mites se meni.. :D 

On ollu ihana seurata kirjotuksia siitä, kuinka partiossa nukutaan lusikassa.. Keskustelin tästä myös yhden ystäväni kanssa, johon oon tutustunu (yllätys yllätys) partiossa, mutta hän ei kyllä enää oo partiolainen.. Mutta siis niin, pohdittiin että meille se on partioleireillä ihan normaalia nukkua puoljoukkueteltassaa lähekkäin ja jos on paljo porukkaa ja vähä ahdasta ni eihä sitä o muuta vaihtoehtoa ku nukkua lusikassa ja välillä se on semmosta äheltämistä ku yrittää kääntyä ja vierustoverit ei hievahdakaa kääntyäkseen.. Ja tää on ihan normaalia, vaikka niitä vierustovereita ei niin tuntiskaan.. Tosin kaikki ei o välttämättä samaa mieltä tästä mun (meidän) kanssa.. :P

Huikeita leirikokemuksia on niin paljon, ettei niitä voi tässä eritellä.. Mutta yhden mä aion kuitenkin tässä jakaa teidän kanssa.. Eikä tarkota, et tää leiri ois ollu se parhain kaikista.. Tää sopii nyt vaan tähän ajankohtaan..

Kuus, siis KUUS, vuotta sitten lähdin meripartiolaisten omalle leirille, Satahangalle, tiedossani pesti josta en tienny tuon taivaallista.. Pääsin siis tekemään niitä koko leirin yhteisiä ohjelmia (avajaiset, päättäjäiset jne.) En tuntenu tosta "työ"porukasta ketään ja totta kai tää jännitti.. "mitä jos en tu toimee kenenkää kanssa".. No toisin kuitenkin kävi, sillä porukassa oli mukana mun ikänen tyttö, Mikkelistä.. Hengattii oikeestaanpa koko leiri yhessä ja tutustuin hänen kauttaan myös muihin Mikkeliläisiin (jotka on edelleen osa mun elämää).. Voisin oikeestaan sanoa, et mua lykästi!! :) 

 Kasattiin leirillä bändi, johon tuli pari partioriparilla olevaa isospoikaa soittamaan ja nää jätkät oli meitä vuoden nuorempia, eli samanikäsiä :D Me ruvettii sit hengailee nelistee ja tutustuttii ja näin.. Vieläki muistaa hetkiä iltapalalla ja päättäjäisissä ja siellä sun täällä, huikeita muistoja! 

Ollaan leirin jälkeen pidetty yhteyttä kuka kenenki kanssa ja miten paljon.. Mutta kuitenkin! Tän tytön eli Lissun kanssa ollaan vierailtu toistemme luona vuoro"vuosina" ja nähty leireillä jne. Jätkiä on tullu nähtyä enemmän, koska asutaan samassa kaupungissa.. Niin no enemmän ja enemmän.. :D oonkohä mä oikeesti nähny niitä yhtää sen enempää.. :DD

Mut pointti tän leirikokemuksen jakamisessa oli se, et mä oon aivan pähkinöinä, ku saan kertoa et HUOMENNA me neljä ollaan taas samassa paikassa!! Kuinka huikeeta viettää taas aikaa nelisteen!!! Mä voin myös kuvitella, et jokasta meistä jännittää tahoillaan.. Ketä mikäkin asia, mut jänskättää kuitenkin.. Itseäniki jännittää tai no sillai kutkuttaa.. Koska ihana nähä Lissua, toki myös jätkiä, tosin mä uskon kaiken todeks vasta ku kaikki neljä ollaan samassa paikassa.. :D Siihen asti mä pelkään, et joku ei mekkää niinku sen pitäs mennä.. :D

Meidän tarkotuksena on fiilistellä samoilla asioilla, mitä ollaan silloi kuus vuotta sitte kas tehty.. Toisaalta, eihän se o se pointti mitä tehdään.. Pontti on siinä, kenen kanssa tekee! 

Tän tulevan viikonlopun kruunaa vielä sunnuntai, jollon huivipäät valtaa Turun kadut partiomarssillaan! Kyllä kelpaa!

Tosi ystävän tunnistaa siitä, että ei ole väliä miten pitkä aika tapaamisienne välillä on, koska kun tosi ystävän kohtaa, tuntuu siltä kuin vasta eilen olisitte nähneet!<3

Ihanaa viikonloppua (tulevaa sellaista) kaikille!! Muistetaan pitää huolta ystävyyssuhteista, sillä ystävät on elämän suola!<3 

Because I'm Happy!

Perjantaina tuli taputeltua taas yks koulu valmiiks.. Joo kuulostaa ehkä tosi huikeelta, et ammatteja löytyy.. mut totuus on kyl aivan joku muu.. :D Vois siis sanoa, et oon taas lähtöruudussa, vaikka todellisuudessahan mä en sitä ole.. Oon taas monta kokemusta ja tietoa rikkaanpana ku viime vuonna tähän aikaan. Kasvatustieteen lopputentin ku vielä sais tentittyä, ni sit ois perusopinnot tehtynä, ei siis huono! 

Pääsykoerumba on taas alkanu, yks takana ja kaks vielä edessä. Nyt pidetään peukkuja, et tärppäis! Niinku joidenkin kanssa on tullu juteltua, ni kyllä saa aikamoinen timantti olla et sen opiskelupaikan nappaa nykyaikana.. Sadoista hakijoista parikymmentä saa sen opiskelupaikan.. Mahdotonta, sanon minä! :D (Ainakin mulle on tässä menneinä vuosina ollu..)

Jos sit taas vaihteeks vähän laittas kuvia mun kahesta viimesestä koulupäivästä.. Joo viimesiä ei voi olla ku yks, tiedän.. :D

Omaperäiset lahjat opettajille.. ;)

Näiden tyttöjen kans on tää vuos vierähtäny, parasta!<3

Viimenen päivä koulussa! Suht freshinä, vaikka edellisen illan bileet verottiki yöunia.. 

Niinku tulevista kuvista huomaatte, ni mä oon tosi kuvauksellinen ja AINA paikallaa.. :D mä osaan selkeesti tän homman! ;)

#jokiranta

"TATAA", aurinko, koulu ohi, vapaus, täsä mä ole!

Ihanaa kevättä (kesää) jokaselle!! ^_^ 

Pitkästä aikaa vähän biisiä tähän loppuu!! Because I'm... 

Perfect Monday!

Mä oon ollu nyt pitkään aivan veto pois.. Ei oikeen o huntsittanu mikään, on vaa tuntunu et mä kuljen jossain putkessa ja mun putkeen on kuulunu koulu, koti, sali, syöminen ja nukkuminen.. Edes aurinko ei auttanu..

Jotain on nyt kuitenki tapahtunu, sillä oon nyt virtaa täynnä! ^_^ Mä en tiedä mistä mä oon oikeen nyt tätä virtaa ammentanu?! Mut siis aivan huikeeta!! :) Onko osasyyllisenä kenties se, et 16 päivää enää koulua? Vaiko se, et saan viettää huomenna porukoiden kanssa päivää? Vaiko se, et vietin ihanan viikonlopun? Vaiko se, et tuleva huhtikuu tuo tullessaan vaikka ja mitä ihanaa? En tiedä, mut oon 100% varma, et näillä kaikilla on näppinsä pelissä! :)

Mulla on nyt hyvä fiilis ja aion tästä fiiliksestä nauttia! :) Ihanaa maanantaina ihan jokaselle!! :) Nauttikaa! 

Nii ja tässä vielä sokerina pohjalla tällanen ihana biisi, johon oon ihastunu! ^_^ Mä en siis todellakaan tiedä, onko täl biisillä joku piilomerkitys, mut mulle ei ole :D

Juju - Onnelliseksi

Turku-Korpilahti-Turku

Huh, mikä viikonloppu.. O.o Tässä tulee raportti/tilitys tai millä nimellä tätä nyt sitten tahtookaan nimittää mun viikonlopusta. Viikonloppu oli siis onnistunu ja ihan huikee, tapahtu kaikkea kummajaista.. :D

Perjantai aamu lähti käyntiin aika kaoottisesti, etten sanois.. "Juoksin ympäri Turkua" ja hain työtodistusta, jonka hakemisen olin tietysti jättäny siihen viimeseen hetkeen.. Tää episodi päätty kaikesta huolimatta parhaiten ja sain jätettyä hakemukset AJOISSA! 

Matka kohti Korpilahtea saattoi alkaa, toki normi koulupäivä ensin.. Pitkän tauon jälkeen nousin bussiin Turku-Tampere-Orivesi-Jämsä-Jyväskylä.. Matka taittu päänsäryn siivittämänä sarjoja kattellessa. Sit tapahtu jotain jännää.. 

Orivesi 11km -kyltti.. mitä lähemmäs Orivettä saavuttii, sen tiheemmin mun sydän rupes lyömään O.o Reilu vuos sitte mulla ei ollu mitään tietoakaan missä tällanen Orivesi niminen paikkakunta sijaitsee, mutta vuodessa tää paikkakunta ja sen ihmiset raivas tiensä mun sydämeen. Ei se vuos helppo ollu, en mä sitä sano, mutta unohtumaton. Kiitos siitä. 

No mutta.. matka kuitenki jatku kohti Korpilahtee ja voin kertoo et olin aivan hukassa, et millon mun pitänee jäähä pois bussista :DD nimim. kerran korpilahella käyny ja sillonki bussissa istuin.. mut hei, mä selvisin :D Perjantai otettii kaverin kanssa ihan iisisti, koska kaverillani oli työpäivä lauantaina..

Kaverin ollessa töissä, mä kirjottelin tiivistelmää artikkelista "Vaihtoehto väkivallalle" ja täytyy myöntää, et oli aika mielenkiintonen aihe.. Oli jotenki kriipisti mielenkiintosta lukea aiheesta, vaikkei se tietenkään mitään herkkua sinänsä ollu.. 

Lauantain päämääränä oli Jyväskylän baari.. puol kuuden aikaan puhelin soi, en ollu huomannu, oli tullu viesti, eikä hajuakaan keneltä.. Mut tää toinen selkeesti ties mut.. puhelua perään ja ystävähän siellä soitteli, jota en o nähny kahtee vuotee, enkä kyllä hänen ääntäkää ollu kuullu pariin vuoteen.. Puhelu oli.. mielenkiintonen.. Mut silti jotenki semmone et ihan ku ois just eilen puhuttu viimeks.. Mähän olin hetken ihan sekasin tän puhelun jälkee.. :D Voi Iitu raukka, joka joutu kuuntelee mun avautumistani.. :D (Iitu=aikasemmin mainitsemani kaveri)

Mähän simahdin sit ihan täysin illalla, mut kyllä me silti lähettiin sinne Jyväskylään. Onneks lähettiin, oli aika mielenkiintonen reissu.. Joku ammattitanssija tuli tanssimaan meidän kanssa ja siltä sen lanneliikkeet näyttiki.. :D Kaikki muut oli sen rinnalla rautakankeja.. :D

Huomio jonka tein baarissa: tytöt lähtee kaveriporukalla pitämää hauskaa, samoin pojat.. mut kuinka monen tavotteena on vaa vähä tanssahdella? aika pienen varmaa.. meinaan se koko baaritouhu näytti yhdeltä taistelutantereelta.. Mitä vähemmän (naisilla) vaatteita päällä ni sen varmimmin miehet pörrää ympärillä.. Mitä lihaksikkaampi tai tyylikkäimmin pukeutunu mies on, ni sen varmimmin käy flaksi.. Jännä paikka etten sanois.. :D

Mulla oli kyllä joku ongelma koko illan ajan, koska kun me jalkauduttiin Jkllään ja porukkaa oli ko pipoa, ni oisin halunnu vaan kadota tai olla mahdollisimman huomaamaton.. Rupes jotenki ahistaa se ihmismäärä.. Ja täytyy myöntää, että siellä baarissakin välttelin katseita viimeseen asti.. :D ITSEVARMANA MENTIIN! eiko.. :D Joo ei kyse ollu kyllä siitä, mut en kyl tiedä et mistä sitte :D 

Ja nyt mä istun tässä bussissa matkalla kotia, ihanaa palata kotiin! OMA SÄNKY!<3 TURKU!<3 Ja hei, mä oon yrittäny tässä vältellä tota aurinkoa.. :D Tampereella olin FIKSU ja päätin vaihtaa puolta, ko Korpilahti-Tampere välillä koko aika paisto aurinko.. No kuinkas kävikään, toi aurinko paistaa taas tällä mun puolella.. :D Mut en valita, ihanaa ko aurinko paistaa! :)

#ootd / ylläri, oli taas luottovaatteet päällä.. :D pitäs ehkä vähä kasvattaa repertuaaria tai jotain.. mut tän näkösenä mentiin eilen, mustat housut oli siis myös jalassa.

Tällaset kynnet tein ittelleni viikonlopuks.. :) Olin tyytyväine aikaansaamaani luomukseen! :) 

Ja koska mä oon iha Antti Railion pyörteissä tällä hetkellä, ni tää biisii sopii hyvin tähä viikonloppuu, sillä kuulin tän ekaa kertaa perjantaina VOFia kattoessani. :) Teknisten ongelmien vuoksi en sitä tähän pysty linkkaamaan, mutta biisi on siis Halla ja etelätuuli <3 

20 minuttia elämästäni

Jotta pääset samaan tunnelmaan, jossa minä olen nyt, rullaa aivan alas ja laita tuo linkkaamani biisi soimaan.. 

Kävelin keittiöön viemään astioita ja katsahdin samalla ikkunasta ulos. Näin taivaalla möllöttävän kuun, seisahduin ikkunan viereen ja kuin vaistonvaraisesti, itkin. Typerää? Kuka tietää. 

Seisoin paikallani varmaan viitisen minuttia, katsoin vain kuuta ja itkin. Itkemiselleni en keksinyt mitään syytä. Hain kameran.. Yritin ikuistaa tuota ihanaa, kaunista ja kirkasta osaa taivaalla.. Kaipa tuloksetta, kun ei ole riittävän hyvää putkea tai riittävän pitkää valotusaikaa.. Mitä näitä nyt onkaan. 

Koko tilanteen vielä sinetöi Spotifystä soinut biisi, jonka kuuntelin ensimmäistä kertaa eikä minulla ole siis hajuakaan mistä se kertoo, slovari.

Päätin ottaa koneen mukaan, siirtyä keittiöön, avata blogin ja ryhtyä kirjoittamaan.. 

Tässä mä nyt siis istun, vihreällä jakkaralla, tietokone mikron päällä, edessäni sininen taivas, iso ja pyöreä kuu.. Vain me kaksi.. Tai oikeastaan kun tarkemmin miettii, niin minä ja kaikki muut maapallon asukkaat. En olekaan yksin.. Tosin jossain on nyt päivä, eikä kuuta näy.. Mutta kun sinä tai minä tai kuka vaan katsahtaa ulos ikkunasta, ovesta tai vaikka vain kohottaa iltakävelyllä katseensa ylös.. Näemme kaikki tuon saman kuun..

Katso siis sitä kuuta.. Mieti kuinka moni sitä kuuta katsoo kanssasi.. Minäkin katson, edelleen. Ja itken, edelleen. Ikävöin, kaipaan, hymyilen, iloitsen, huokaan. Joku muu polttaa kenties tupakkaa, nukuttaa lastaan, juo vettä, syö.. tai vain vaan on. 

Voiko mikään pilata tätä hetkeä? Voi, vaikka tekstiviesti tai ilmoitus facebookissa.. 

Kuun katsominen, varsinkin täysikuun, on nostanut aina tunteeni pintaan. Kuuta katsellessani ajattelen (edellisten ajatuksieni lisäksi) kaikkia läheisiäni, niin täällä minun kanssani eläviä kuin tuolla jossakin tuntemattomassa olevia. Kenties hekin näkevät tuon saman kuun, jota minä nyt katson. Tämän hetken saan siis viettää heidän kanssaan. Itken enemmän.. Lietsonko itseäni? Kenties, mutta tuskinpa. 

En halunnut pilata tätä hetkeä, joten olen kuunnellut koko ajan tuota samaa mystistä kappaletta. Hetki tuntuu täydelliseltä. Viivähdän tässä siis vielä hetken jos toisenkin.

Meinasin ensin liittää tähän kuvan tuosta kuusta, mutta kuva ei tee tälle näkymälle oikeutta.

Gavin Mikhail - Bring on the rain

?Kevätmasennus?

Anteeks mitä!!?? Mä oon aivan puhki ja loppu ihan koko ajan.. eikö tää tällanen kuulu ennemminkin syksyyn ku KEVÄÄSEEN?! Mä oon iha äimänä nyt.. Pitäs olla ilonen siitä, et ulkona paistaa aurinko (ainaki joskus) ja pitäs osata iloita et aamusin on valosaa vaikka meneeki kaheksaks kouluun.. mut mä en jotenkaa nyt pysty? Tää on todella, TODELLA hämmentävää.. 

Kaiken tän lisäks, mulla on tässä ny pari päivää sormet syyhynny et haluun kirjottaa jostain kivasta ja pirtsakasta jajajajaa, mut tähän aiheeseen mä nyt sit päädyin.. Eli kirjottamaan siitä, kuinka mua masentaa (tai siis anteeks, ei MASENNA vaan ei vaan kiinnosta)..

Tiedättekö sen tunteen, ku heräät aamulla, meet kouluu, tuut koulusta himaa, teet ruokaa (parhaimmassa tapauksessa pitää vielä käydä kaupassa, ku jääkaapista ei löydy mitään), syöt, teet koulujuttui, katot salkkarit (netistä, koska et kerinny kattoo niitä tvstä) ja meet nukkumaan. Ja seuraavana päivänä tää kaikki sama toistuu.. O.O Kaipa tässä ny vähemmästäki jo kiinnostus lopahtaa.. :D Ja tää oli sitte retorinekysymys, koska mä tiedän et tän tilanteen on kokenut tai kokee aika moni muukin.. Ja jollain tähän kaiken kukkuraks on vielä lapset. ARVOSTAN!

Mua on yritetty aikasemminki potkii persuksille, et hankkisin salijäsenyyden mut se on aina ollu aivan liian ylitsepääsemätöntä.. NYT kuitenki mä sain ystävänpäivälahjaks ystävältäni tutustumiskortin LadyLinelle ja kuinka ollakaan, meikäläisellä on nyt sit jäsenyys kyseseen paikkaan.. Ehkä tää tuo mulle sitä mun paljon kaipaamaani iskua? Ainakin mä oon innoissani tästä kaikesta, vaikkei se ehkä ulospäin mitenkää näy (ainakaa tällä hetkellä, on meinaa naama nii peruslukemilla ja silmät oikee lerppuu kiinni et ei huhhuh..) :D hah, voin vaa kuvitella mitä sun päässä liikkuu siitä miltä mä näytän täällä.. :D 

Mut kaipa mä sentään otan tän salihärpäkkeen iha tosissani, ku suostuin menemää huomen aamusta kasiks salille, VAIKKA mun koulu alkaa vasta puol 12 ja saisin nukkua pitkään.. Mä elän toivossa, et oon aamureenin jälkee nii hyvis fiiliksis, et siit vois vaikka tulla semmone tapa.. Nooooooh, toivossa on hyvä elää! ;) (vai mite se meni..) 

Mä veikkaan, et tää salille "raahautumine" ei o yksistään mun ongelma.. Tää taitaa olla aika ylestä näin alkuun, mut sit ku saa sen "pään auki" ni sit se lähtee siit rullailee.. Mul oli näin ainaki ton lenkkeilyn suhtee.. Lopulta sit vaa kaipas aina sitä, et iski napit korville ja lähti raikkaasee ulkoilmaa puhdistaa aivot ja saapu kotii puol kuolleena.. Olipaha ainaki hyvä olo sen jälkeen. :) Joten varokaa vaa, mä oon kohta nii timmi et oksat pois ;) Paidatki repee päältä.. ;D

Taas tekstiä enemmä ko laki sallii, eikä ainokaistakaan kuvaa.. :P 

Top 10?

Sain facebookissa ystävältäni haasteen:

"Laita statukseesi 10 biisiä, jotka ovat jollain tavalla koskettaneet sinua. Älä mieti liikaa, biisien ei tarvitse olla suuria tai hienoja."

Päätin kuitenkin, että haluun kirjottaa nää biisit tänne blogin puolelle ja vieläpä avata et miks just tää biisi on tällä listalla. :)

Suvi Teräsniska - Ystävyyden laulu

Vuos 2001, 10-vuotias tyttö voitti tän varsinais-suomen alueen tenavatähti -kilapailun, en tosin laulanu tätä biisiä mut tää muistuttaa mua silti kyseisistä kisoista.

Samuli Edelmann - Suojelusenkeli (Maan korvessa kulkevi..)

Vuos 2008. Oltiin vanhempien kanssa kuuntelemassa Edelmannia kirkossa ja tää biisi aiheutti mussa ja mun äidissä reaktion, et napattii samaan aikaan toisiamme kädestä kiinni ja itkin koko kappaleen ajan. (samalla äidin kättä puristaen)

Backstreet boys - Incomplete

Vuos 2008. Helsinki ja Bäkkärit livenä.

Jean Sibelius - Andante Festivo

Vuos 2010. Sain valkolakin, tää soi ku käveltiin saliin sisälle.

Europe - Final countdown

Vuos 2011. 22 Maailmanjamboree (maailmanlaajunen partioleiri), Ruotsi, vesisade ja juontajan juonto: "It's time for more music. It's not about called Africa, It's not about called Asia....... THEY CALLED.. EUROPE!" Ja voin kertoo, et ku katon tässä tätä videoo youtubesta ni kylmät väreet on taattu ja kyyneleethä tässä ihan tuli.. :') Oli iha huikee leiri ja kokemus, HUH! I <3 Partio

Adele - Someone like you

Vuos 2012. Ero poikaystävästä ja matkalla hänen luota kotiin tää biisi soi radiossa.

Stam1na - Kadonneet kolme sanaa

Vuos 2012. Sukellus uuteen musiikkityyliin ja vola rakastuin! (tähän biisiin siis)

Erin - Mitä tänne jää

Vuos 2013. Tää on vaa niin mun biisi! Oon kesätöissä kesäleireillä ja jokasella leirillä on disco ja ku tää soi (tietysti jokasella leirillä) ni mä irtosin liitoksistani. 

Bon Jovi - It's my life

Vuos aina ja ikuisesti. Tää on ollu aina jotenki mun suosikki ja tää on mun bravuri karaokessa. 

Irina - Katujen kuningatar

Vuos en muista. En ees muista millon tai missä yhteydessä on törmänny tähä ekan kerra, mutta tää kuuluu kans niihin bravureihin karaokessa.

Noniin, siinä ne kipaleet nyt oli! :) Melkeenpä kaikkiin liittyy tunneside.. :) Mut minkäs sille mahtaa et on tällanen tunteilija ku minä.. heh.. :D