Rohkenen väittää, että tämänkertaista kirjotustani ei voi ymmärtää ellei ole itse partiolainen.. Eikä tosin kaikki ymmärrä välttämättä sittenkään.. Korjatkaa, jos olin väärässä.
13 vuotta sitten alotin harrastuksen, josta en ois ikäpäivänä uskonu tulevan mulle näin rakasta. Mä kuulun niihin, joita ei pakotettu partioon.. menin siks, koska kaveritkin oli siellä. En voi väittää, että ois ollu aina nii ihanaa, mut se johtu ehkä siitä et olin sillo ala-asteikäsenä muutenki aika rasittava.. (taisin mä olla sitä vielä yläasteellaki ja ehkä lukiossa ja nykyäänki, mut aivan eri tasolla tosin.. :D ) No mut eniveis.. En o koskaan harkinnu lopettavani tätä harrastusta, miks mä sen edes tekisin.. en tiedä..
Partiohuivin kaulaan laittamista vois verrata opiskelijahaalareihin.. Kun partiohuivi on kaulassa (tai ne haalarit jalassa) ni voit tehä oikeestaan mitä vaan.. Kukaan ei ihmettele tai kysele, miks oot köydellä sidottuna kymmeneen muuhun huivipäähän, kuljet jonossa hesen roskapistettä ympäri samalla laulaen ja tilaat tiskiltä jäitä.. Tää on ihan normaalia.. :D
Huikeen tästä kaikesta tekee se, et saa jakaa tän kaiken iha mielettömien tyyppien kanssa! Oon tutustunu nii mielettömiin ihmisii leireillä ettei o tosikaan!<3 Eikä nää ystävät rajotu vaan tähän meidän pikku maahan, vaan on ollu ilo rakentaa sitä ystävyyttä yli (maan)rajojen! :)
Vaikka tää kuinka on ihana harrastus, ni oon myös sitä mieltä ettei tää tosiaankaan sovi kaikille! Ei kaikki tykkää istuu kannolla ja tehä solmuja ;) Vai mites se meni.. :D
On ollu ihana seurata kirjotuksia siitä, kuinka partiossa nukutaan lusikassa.. Keskustelin tästä myös yhden ystäväni kanssa, johon oon tutustunu (yllätys yllätys) partiossa, mutta hän ei kyllä enää oo partiolainen.. Mutta siis niin, pohdittiin että meille se on partioleireillä ihan normaalia nukkua puoljoukkueteltassaa lähekkäin ja jos on paljo porukkaa ja vähä ahdasta ni eihä sitä o muuta vaihtoehtoa ku nukkua lusikassa ja välillä se on semmosta äheltämistä ku yrittää kääntyä ja vierustoverit ei hievahdakaa kääntyäkseen.. Ja tää on ihan normaalia, vaikka niitä vierustovereita ei niin tuntiskaan.. Tosin kaikki ei o välttämättä samaa mieltä tästä mun (meidän) kanssa.. :P
Huikeita leirikokemuksia on niin paljon, ettei niitä voi tässä eritellä.. Mutta yhden mä aion kuitenkin tässä jakaa teidän kanssa.. Eikä tarkota, et tää leiri ois ollu se parhain kaikista.. Tää sopii nyt vaan tähän ajankohtaan..
Kuus, siis KUUS, vuotta sitten lähdin meripartiolaisten omalle leirille, Satahangalle, tiedossani pesti josta en tienny tuon taivaallista.. Pääsin siis tekemään niitä koko leirin yhteisiä ohjelmia (avajaiset, päättäjäiset jne.) En tuntenu tosta "työ"porukasta ketään ja totta kai tää jännitti.. "mitä jos en tu toimee kenenkää kanssa".. No toisin kuitenkin kävi, sillä porukassa oli mukana mun ikänen tyttö, Mikkelistä.. Hengattii oikeestaanpa koko leiri yhessä ja tutustuin hänen kauttaan myös muihin Mikkeliläisiin (jotka on edelleen osa mun elämää).. Voisin oikeestaan sanoa, et mua lykästi!! :)
Kasattiin leirillä bändi, johon tuli pari partioriparilla olevaa isospoikaa soittamaan ja nää jätkät oli meitä vuoden nuorempia, eli samanikäsiä :D Me ruvettii sit hengailee nelistee ja tutustuttii ja näin.. Vieläki muistaa hetkiä iltapalalla ja päättäjäisissä ja siellä sun täällä, huikeita muistoja!
Ollaan leirin jälkeen pidetty yhteyttä kuka kenenki kanssa ja miten paljon.. Mutta kuitenkin! Tän tytön eli Lissun kanssa ollaan vierailtu toistemme luona vuoro"vuosina" ja nähty leireillä jne. Jätkiä on tullu nähtyä enemmän, koska asutaan samassa kaupungissa.. Niin no enemmän ja enemmän.. :D oonkohä mä oikeesti nähny niitä yhtää sen enempää.. :DD
Mut pointti tän leirikokemuksen jakamisessa oli se, et mä oon aivan pähkinöinä, ku saan kertoa et HUOMENNA me neljä ollaan taas samassa paikassa!! Kuinka huikeeta viettää taas aikaa nelisteen!!! Mä voin myös kuvitella, et jokasta meistä jännittää tahoillaan.. Ketä mikäkin asia, mut jänskättää kuitenkin.. Itseäniki jännittää tai no sillai kutkuttaa.. Koska ihana nähä Lissua, toki myös jätkiä, tosin mä uskon kaiken todeks vasta ku kaikki neljä ollaan samassa paikassa.. :D Siihen asti mä pelkään, et joku ei mekkää niinku sen pitäs mennä.. :D
Meidän tarkotuksena on fiilistellä samoilla asioilla, mitä ollaan silloi kuus vuotta sitte kas tehty.. Toisaalta, eihän se o se pointti mitä tehdään.. Pontti on siinä, kenen kanssa tekee!
Tän tulevan viikonlopun kruunaa vielä sunnuntai, jollon huivipäät valtaa Turun kadut partiomarssillaan! Kyllä kelpaa!
Tosi ystävän tunnistaa siitä, että ei ole väliä miten pitkä aika tapaamisienne välillä on, koska kun tosi ystävän kohtaa, tuntuu siltä kuin vasta eilen olisitte nähneet!<3
Ihanaa viikonloppua (tulevaa sellaista) kaikille!! Muistetaan pitää huolta ystävyyssuhteista, sillä ystävät on elämän suola!<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti