?Kevätmasennus?

Anteeks mitä!!?? Mä oon aivan puhki ja loppu ihan koko ajan.. eikö tää tällanen kuulu ennemminkin syksyyn ku KEVÄÄSEEN?! Mä oon iha äimänä nyt.. Pitäs olla ilonen siitä, et ulkona paistaa aurinko (ainaki joskus) ja pitäs osata iloita et aamusin on valosaa vaikka meneeki kaheksaks kouluun.. mut mä en jotenkaa nyt pysty? Tää on todella, TODELLA hämmentävää.. 

Kaiken tän lisäks, mulla on tässä ny pari päivää sormet syyhynny et haluun kirjottaa jostain kivasta ja pirtsakasta jajajajaa, mut tähän aiheeseen mä nyt sit päädyin.. Eli kirjottamaan siitä, kuinka mua masentaa (tai siis anteeks, ei MASENNA vaan ei vaan kiinnosta)..

Tiedättekö sen tunteen, ku heräät aamulla, meet kouluu, tuut koulusta himaa, teet ruokaa (parhaimmassa tapauksessa pitää vielä käydä kaupassa, ku jääkaapista ei löydy mitään), syöt, teet koulujuttui, katot salkkarit (netistä, koska et kerinny kattoo niitä tvstä) ja meet nukkumaan. Ja seuraavana päivänä tää kaikki sama toistuu.. O.O Kaipa tässä ny vähemmästäki jo kiinnostus lopahtaa.. :D Ja tää oli sitte retorinekysymys, koska mä tiedän et tän tilanteen on kokenut tai kokee aika moni muukin.. Ja jollain tähän kaiken kukkuraks on vielä lapset. ARVOSTAN!

Mua on yritetty aikasemminki potkii persuksille, et hankkisin salijäsenyyden mut se on aina ollu aivan liian ylitsepääsemätöntä.. NYT kuitenki mä sain ystävänpäivälahjaks ystävältäni tutustumiskortin LadyLinelle ja kuinka ollakaan, meikäläisellä on nyt sit jäsenyys kyseseen paikkaan.. Ehkä tää tuo mulle sitä mun paljon kaipaamaani iskua? Ainakin mä oon innoissani tästä kaikesta, vaikkei se ehkä ulospäin mitenkää näy (ainakaa tällä hetkellä, on meinaa naama nii peruslukemilla ja silmät oikee lerppuu kiinni et ei huhhuh..) :D hah, voin vaa kuvitella mitä sun päässä liikkuu siitä miltä mä näytän täällä.. :D 

Mut kaipa mä sentään otan tän salihärpäkkeen iha tosissani, ku suostuin menemää huomen aamusta kasiks salille, VAIKKA mun koulu alkaa vasta puol 12 ja saisin nukkua pitkään.. Mä elän toivossa, et oon aamureenin jälkee nii hyvis fiiliksis, et siit vois vaikka tulla semmone tapa.. Nooooooh, toivossa on hyvä elää! ;) (vai mite se meni..) 

Mä veikkaan, et tää salille "raahautumine" ei o yksistään mun ongelma.. Tää taitaa olla aika ylestä näin alkuun, mut sit ku saa sen "pään auki" ni sit se lähtee siit rullailee.. Mul oli näin ainaki ton lenkkeilyn suhtee.. Lopulta sit vaa kaipas aina sitä, et iski napit korville ja lähti raikkaasee ulkoilmaa puhdistaa aivot ja saapu kotii puol kuolleena.. Olipaha ainaki hyvä olo sen jälkeen. :) Joten varokaa vaa, mä oon kohta nii timmi et oksat pois ;) Paidatki repee päältä.. ;D

Taas tekstiä enemmä ko laki sallii, eikä ainokaistakaan kuvaa.. :P 

Top 10?

Sain facebookissa ystävältäni haasteen:

"Laita statukseesi 10 biisiä, jotka ovat jollain tavalla koskettaneet sinua. Älä mieti liikaa, biisien ei tarvitse olla suuria tai hienoja."

Päätin kuitenkin, että haluun kirjottaa nää biisit tänne blogin puolelle ja vieläpä avata et miks just tää biisi on tällä listalla. :)

Suvi Teräsniska - Ystävyyden laulu

Vuos 2001, 10-vuotias tyttö voitti tän varsinais-suomen alueen tenavatähti -kilapailun, en tosin laulanu tätä biisiä mut tää muistuttaa mua silti kyseisistä kisoista.

Samuli Edelmann - Suojelusenkeli (Maan korvessa kulkevi..)

Vuos 2008. Oltiin vanhempien kanssa kuuntelemassa Edelmannia kirkossa ja tää biisi aiheutti mussa ja mun äidissä reaktion, et napattii samaan aikaan toisiamme kädestä kiinni ja itkin koko kappaleen ajan. (samalla äidin kättä puristaen)

Backstreet boys - Incomplete

Vuos 2008. Helsinki ja Bäkkärit livenä.

Jean Sibelius - Andante Festivo

Vuos 2010. Sain valkolakin, tää soi ku käveltiin saliin sisälle.

Europe - Final countdown

Vuos 2011. 22 Maailmanjamboree (maailmanlaajunen partioleiri), Ruotsi, vesisade ja juontajan juonto: "It's time for more music. It's not about called Africa, It's not about called Asia....... THEY CALLED.. EUROPE!" Ja voin kertoo, et ku katon tässä tätä videoo youtubesta ni kylmät väreet on taattu ja kyyneleethä tässä ihan tuli.. :') Oli iha huikee leiri ja kokemus, HUH! I <3 Partio

Adele - Someone like you

Vuos 2012. Ero poikaystävästä ja matkalla hänen luota kotiin tää biisi soi radiossa.

Stam1na - Kadonneet kolme sanaa

Vuos 2012. Sukellus uuteen musiikkityyliin ja vola rakastuin! (tähän biisiin siis)

Erin - Mitä tänne jää

Vuos 2013. Tää on vaa niin mun biisi! Oon kesätöissä kesäleireillä ja jokasella leirillä on disco ja ku tää soi (tietysti jokasella leirillä) ni mä irtosin liitoksistani. 

Bon Jovi - It's my life

Vuos aina ja ikuisesti. Tää on ollu aina jotenki mun suosikki ja tää on mun bravuri karaokessa. 

Irina - Katujen kuningatar

Vuos en muista. En ees muista millon tai missä yhteydessä on törmänny tähä ekan kerra, mutta tää kuuluu kans niihin bravureihin karaokessa.

Noniin, siinä ne kipaleet nyt oli! :) Melkeenpä kaikkiin liittyy tunneside.. :) Mut minkäs sille mahtaa et on tällanen tunteilija ku minä.. heh.. :D

Ihan samanlainen ku kaikki muutkin..

Ekaluokkalainen Johanna aloitti koulutaipaleensa vuonna 1998, normaali tyttö siinä missä kaikki muutkin. Alakoulun oppimisesta en juurikaan muuta muista, kuin että matikka ja englanti tuottivat suuria ongelmia. Kun kokeisiin piti lukea, keksin aina jotain muuta puuhaa.. yleensä siis leikin jotain aivan ”turhaa”..

Äitilläni oli tapana kysellä koetta edeltävänä iltana koko koealueesta hänen mielestään oleellisimpia asioita.. Välillä onnistuin paremmin ja välillä en tiennyt yhtään mistään yhtään mitään. Tämä ilmeni myös silloin, kun äiti oli juuri kysynyt jotain, kysyi seuraavan kysymyksen ja palasi tuohon hetki sitten esitettyyn kysymykseen, jonka vastauksenkin hän siis oli minulle lopulta kertonut.. En tiennyt vieläkään vastausta. Voitte siis vain kuvitella, millaisia nämä kyselysessiot välillä olivat tai kuinka kauan ne kestivät.. Minä en itse nauttinut näistä hetkistä ollenkaan, tuskinpa äitinikään.. 

Yläkoulussa (silloisella yläasteella) kyselyperiaate jatkui.. Tosin matikka ei tuottanut enää päänvaivaa vaan oli yksi niistä harvoista aineista, joista arvosana oli 9 ja lopulta 10.. Onneksi. En tiennyt miten kokeisiin tulisi lukea ja mitkä ovat niitä oleellisimpia asioita.. Arvosanat eivät siis olleet päätähuimaavia

Koko ikäni olen sekoittanut kirjaimet b ja d.. Välillä vieläkin pitää tarkkaan harkita, kumpi on kumpi.. Ja äitini on miettinyt, mistä kiikastaa, kun tyhmyydestä ei kuitenkaan ole kyse.. Useiden lukihäiriötestien tulokset osoittivat, ettei minulla ole lukihäiriötä.. Eli syy on jossain muualla, MUTTA MISSÄ?!?!?! 

Päätin ongelmista huolimatta suunnata lukioon ja sain kuin sainkin lakin ja vieläpä ”aikataulussa” (kolmessa vuodessa).. Niin kuin aikaisemmin olen maininnut, niin muutin 15-vuotiaana Turkuun ja kävin Puolalanmäen lukion musiikkilinjan. Lukion ensimmäinen vuosi läheni loppuaan ja kotiin tuli kirje, jossa kerrottiin: ”Johannalla saattaa olla lukihäiriö ja tämän vuoksi olisi hyvä, jos Johanna osallistuisi Lukemisen ja kirjoittamisen kurssille. Kurssiin sisältyy myös tarkemmat testit.” 

Huokaisimme helpotuksesta, VIHDOIN oppimiseen liittyviin ongelmiin on tulossa selvyyttä. Kävin tuon kurssin, joka oli muuten erittäin hyödyllinen ja voisin suositella sitä jokaiselle lukihäiriöön katsomatta. Pääsin noihin tarkempiin testeihin, joissa mitattiin mm. lukunopeuteni ja reaktiokykyni nimetessäni kuvissa olevia eläimiä ymsyms.. Diagnoosia siis odotellessa.. Lukiopettajani (silloin Turun ainoa) mainitsi minulle jo kurssin ja testien aikana, että minulla on lukihäiriö mutta astetta hän ei osaa kertoa enne kuin testit on tehty kokonaan. Vihdoin tuli se päivä, jolloin astelin lukiopettajani ”konttoriin” kuulemaan diagnoosia. Diagnoosi: ”keskivaikea lukihäiriö, vaikuttaa lukunopeuteen ja lukemisenymmärtämiseen, englanninkieleen ja kirjainten pois jäämiseen sanoista. Ei vaikuta mm. matemaattisiin taitoihin.” 

Tämän ”ilouutisen” jälkeen alkoi prosessi, jossa sain mm. virallisen lääkärintodistuksen ja kuulin omista oikeuksistani. Oikeudet= mm. pidennetty aika kokeissa, pidemmät tauot kuulunymmärtämisissä ja tietokoneen käyttö. Itse en tarvinnut (tai halunnut) tietokonetta käyttööni. Ja ajokorttia hankkiessani, minulla ei ollut aikarajaa kirjallisissa.. Tai siis oli, kun en tarvinnut niissä sitä lisäaikaa ollenkaan, mutta minulla OLISI ollut mahdollisuus suorittaa kirjalliset ilman aikarajotusta. :)

Tekee pahaa seurata vierestä henkilöitä, jotka on vielä koulutiellä ja näkee että heillä on lukihäiriö, mutta asialle ei tehdä mitään.. Tai jos on tehty, ni testit on olleet niin onnettomat että ne läpäsee kuka vaan.. Lukihäiriö on myös aiheena sellainen, josta ei juurikaan puhuta.. Ei sitä huudella kaupungilla ja jos se pitää MYÖNTÄÄ niin ensimmäisenä miettii (vieläkin) et "pitääköhä noi muut mua nyt jotenki tyhmänä tai jotain.." Voi kunpa asiasta infottaisi enemmä, varsinki lukihäiriöisten perheitä.. :/ 

Prinsessa Victoriallakin on keskivaikea lukihäiriö ja hyvin on selvinnyt! :)

SISKOT JA VELJET, kyllä me pystytään tähän! :) Käännetää tää hyödyks! :) Mä oon ainakin tehny sillee! :)

(tulipa kirjotettua jotenki niin "virallisesti" :DD)