Perfect Monday!

Mä oon ollu nyt pitkään aivan veto pois.. Ei oikeen o huntsittanu mikään, on vaa tuntunu et mä kuljen jossain putkessa ja mun putkeen on kuulunu koulu, koti, sali, syöminen ja nukkuminen.. Edes aurinko ei auttanu..

Jotain on nyt kuitenki tapahtunu, sillä oon nyt virtaa täynnä! ^_^ Mä en tiedä mistä mä oon oikeen nyt tätä virtaa ammentanu?! Mut siis aivan huikeeta!! :) Onko osasyyllisenä kenties se, et 16 päivää enää koulua? Vaiko se, et saan viettää huomenna porukoiden kanssa päivää? Vaiko se, et vietin ihanan viikonlopun? Vaiko se, et tuleva huhtikuu tuo tullessaan vaikka ja mitä ihanaa? En tiedä, mut oon 100% varma, et näillä kaikilla on näppinsä pelissä! :)

Mulla on nyt hyvä fiilis ja aion tästä fiiliksestä nauttia! :) Ihanaa maanantaina ihan jokaselle!! :) Nauttikaa! 

Nii ja tässä vielä sokerina pohjalla tällanen ihana biisi, johon oon ihastunu! ^_^ Mä en siis todellakaan tiedä, onko täl biisillä joku piilomerkitys, mut mulle ei ole :D

Juju - Onnelliseksi

Turku-Korpilahti-Turku

Huh, mikä viikonloppu.. O.o Tässä tulee raportti/tilitys tai millä nimellä tätä nyt sitten tahtookaan nimittää mun viikonlopusta. Viikonloppu oli siis onnistunu ja ihan huikee, tapahtu kaikkea kummajaista.. :D

Perjantai aamu lähti käyntiin aika kaoottisesti, etten sanois.. "Juoksin ympäri Turkua" ja hain työtodistusta, jonka hakemisen olin tietysti jättäny siihen viimeseen hetkeen.. Tää episodi päätty kaikesta huolimatta parhaiten ja sain jätettyä hakemukset AJOISSA! 

Matka kohti Korpilahtea saattoi alkaa, toki normi koulupäivä ensin.. Pitkän tauon jälkeen nousin bussiin Turku-Tampere-Orivesi-Jämsä-Jyväskylä.. Matka taittu päänsäryn siivittämänä sarjoja kattellessa. Sit tapahtu jotain jännää.. 

Orivesi 11km -kyltti.. mitä lähemmäs Orivettä saavuttii, sen tiheemmin mun sydän rupes lyömään O.o Reilu vuos sitte mulla ei ollu mitään tietoakaan missä tällanen Orivesi niminen paikkakunta sijaitsee, mutta vuodessa tää paikkakunta ja sen ihmiset raivas tiensä mun sydämeen. Ei se vuos helppo ollu, en mä sitä sano, mutta unohtumaton. Kiitos siitä. 

No mutta.. matka kuitenki jatku kohti Korpilahtee ja voin kertoo et olin aivan hukassa, et millon mun pitänee jäähä pois bussista :DD nimim. kerran korpilahella käyny ja sillonki bussissa istuin.. mut hei, mä selvisin :D Perjantai otettii kaverin kanssa ihan iisisti, koska kaverillani oli työpäivä lauantaina..

Kaverin ollessa töissä, mä kirjottelin tiivistelmää artikkelista "Vaihtoehto väkivallalle" ja täytyy myöntää, et oli aika mielenkiintonen aihe.. Oli jotenki kriipisti mielenkiintosta lukea aiheesta, vaikkei se tietenkään mitään herkkua sinänsä ollu.. 

Lauantain päämääränä oli Jyväskylän baari.. puol kuuden aikaan puhelin soi, en ollu huomannu, oli tullu viesti, eikä hajuakaan keneltä.. Mut tää toinen selkeesti ties mut.. puhelua perään ja ystävähän siellä soitteli, jota en o nähny kahtee vuotee, enkä kyllä hänen ääntäkää ollu kuullu pariin vuoteen.. Puhelu oli.. mielenkiintonen.. Mut silti jotenki semmone et ihan ku ois just eilen puhuttu viimeks.. Mähän olin hetken ihan sekasin tän puhelun jälkee.. :D Voi Iitu raukka, joka joutu kuuntelee mun avautumistani.. :D (Iitu=aikasemmin mainitsemani kaveri)

Mähän simahdin sit ihan täysin illalla, mut kyllä me silti lähettiin sinne Jyväskylään. Onneks lähettiin, oli aika mielenkiintonen reissu.. Joku ammattitanssija tuli tanssimaan meidän kanssa ja siltä sen lanneliikkeet näyttiki.. :D Kaikki muut oli sen rinnalla rautakankeja.. :D

Huomio jonka tein baarissa: tytöt lähtee kaveriporukalla pitämää hauskaa, samoin pojat.. mut kuinka monen tavotteena on vaa vähä tanssahdella? aika pienen varmaa.. meinaan se koko baaritouhu näytti yhdeltä taistelutantereelta.. Mitä vähemmän (naisilla) vaatteita päällä ni sen varmimmin miehet pörrää ympärillä.. Mitä lihaksikkaampi tai tyylikkäimmin pukeutunu mies on, ni sen varmimmin käy flaksi.. Jännä paikka etten sanois.. :D

Mulla oli kyllä joku ongelma koko illan ajan, koska kun me jalkauduttiin Jkllään ja porukkaa oli ko pipoa, ni oisin halunnu vaan kadota tai olla mahdollisimman huomaamaton.. Rupes jotenki ahistaa se ihmismäärä.. Ja täytyy myöntää, että siellä baarissakin välttelin katseita viimeseen asti.. :D ITSEVARMANA MENTIIN! eiko.. :D Joo ei kyse ollu kyllä siitä, mut en kyl tiedä et mistä sitte :D 

Ja nyt mä istun tässä bussissa matkalla kotia, ihanaa palata kotiin! OMA SÄNKY!<3 TURKU!<3 Ja hei, mä oon yrittäny tässä vältellä tota aurinkoa.. :D Tampereella olin FIKSU ja päätin vaihtaa puolta, ko Korpilahti-Tampere välillä koko aika paisto aurinko.. No kuinkas kävikään, toi aurinko paistaa taas tällä mun puolella.. :D Mut en valita, ihanaa ko aurinko paistaa! :)

#ootd / ylläri, oli taas luottovaatteet päällä.. :D pitäs ehkä vähä kasvattaa repertuaaria tai jotain.. mut tän näkösenä mentiin eilen, mustat housut oli siis myös jalassa.

Tällaset kynnet tein ittelleni viikonlopuks.. :) Olin tyytyväine aikaansaamaani luomukseen! :) 

Ja koska mä oon iha Antti Railion pyörteissä tällä hetkellä, ni tää biisii sopii hyvin tähä viikonloppuu, sillä kuulin tän ekaa kertaa perjantaina VOFia kattoessani. :) Teknisten ongelmien vuoksi en sitä tähän pysty linkkaamaan, mutta biisi on siis Halla ja etelätuuli <3 

20 minuttia elämästäni

Jotta pääset samaan tunnelmaan, jossa minä olen nyt, rullaa aivan alas ja laita tuo linkkaamani biisi soimaan.. 

Kävelin keittiöön viemään astioita ja katsahdin samalla ikkunasta ulos. Näin taivaalla möllöttävän kuun, seisahduin ikkunan viereen ja kuin vaistonvaraisesti, itkin. Typerää? Kuka tietää. 

Seisoin paikallani varmaan viitisen minuttia, katsoin vain kuuta ja itkin. Itkemiselleni en keksinyt mitään syytä. Hain kameran.. Yritin ikuistaa tuota ihanaa, kaunista ja kirkasta osaa taivaalla.. Kaipa tuloksetta, kun ei ole riittävän hyvää putkea tai riittävän pitkää valotusaikaa.. Mitä näitä nyt onkaan. 

Koko tilanteen vielä sinetöi Spotifystä soinut biisi, jonka kuuntelin ensimmäistä kertaa eikä minulla ole siis hajuakaan mistä se kertoo, slovari.

Päätin ottaa koneen mukaan, siirtyä keittiöön, avata blogin ja ryhtyä kirjoittamaan.. 

Tässä mä nyt siis istun, vihreällä jakkaralla, tietokone mikron päällä, edessäni sininen taivas, iso ja pyöreä kuu.. Vain me kaksi.. Tai oikeastaan kun tarkemmin miettii, niin minä ja kaikki muut maapallon asukkaat. En olekaan yksin.. Tosin jossain on nyt päivä, eikä kuuta näy.. Mutta kun sinä tai minä tai kuka vaan katsahtaa ulos ikkunasta, ovesta tai vaikka vain kohottaa iltakävelyllä katseensa ylös.. Näemme kaikki tuon saman kuun..

Katso siis sitä kuuta.. Mieti kuinka moni sitä kuuta katsoo kanssasi.. Minäkin katson, edelleen. Ja itken, edelleen. Ikävöin, kaipaan, hymyilen, iloitsen, huokaan. Joku muu polttaa kenties tupakkaa, nukuttaa lastaan, juo vettä, syö.. tai vain vaan on. 

Voiko mikään pilata tätä hetkeä? Voi, vaikka tekstiviesti tai ilmoitus facebookissa.. 

Kuun katsominen, varsinkin täysikuun, on nostanut aina tunteeni pintaan. Kuuta katsellessani ajattelen (edellisten ajatuksieni lisäksi) kaikkia läheisiäni, niin täällä minun kanssani eläviä kuin tuolla jossakin tuntemattomassa olevia. Kenties hekin näkevät tuon saman kuun, jota minä nyt katson. Tämän hetken saan siis viettää heidän kanssaan. Itken enemmän.. Lietsonko itseäni? Kenties, mutta tuskinpa. 

En halunnut pilata tätä hetkeä, joten olen kuunnellut koko ajan tuota samaa mystistä kappaletta. Hetki tuntuu täydelliseltä. Viivähdän tässä siis vielä hetken jos toisenkin.

Meinasin ensin liittää tähän kuvan tuosta kuusta, mutta kuva ei tee tälle näkymälle oikeutta.

Gavin Mikhail - Bring on the rain