Jotta pääset samaan tunnelmaan, jossa minä olen nyt, rullaa aivan alas ja laita tuo linkkaamani biisi soimaan..
Kävelin keittiöön viemään astioita ja katsahdin samalla ikkunasta ulos. Näin taivaalla möllöttävän kuun, seisahduin ikkunan viereen ja kuin vaistonvaraisesti, itkin. Typerää? Kuka tietää.
Seisoin paikallani varmaan viitisen minuttia, katsoin vain kuuta ja itkin. Itkemiselleni en keksinyt mitään syytä. Hain kameran.. Yritin ikuistaa tuota ihanaa, kaunista ja kirkasta osaa taivaalla.. Kaipa tuloksetta, kun ei ole riittävän hyvää putkea tai riittävän pitkää valotusaikaa.. Mitä näitä nyt onkaan.
Koko tilanteen vielä sinetöi Spotifystä soinut biisi, jonka kuuntelin ensimmäistä kertaa eikä minulla ole siis hajuakaan mistä se kertoo, slovari.
Päätin ottaa koneen mukaan, siirtyä keittiöön, avata blogin ja ryhtyä kirjoittamaan..
Tässä mä nyt siis istun, vihreällä jakkaralla, tietokone mikron päällä, edessäni sininen taivas, iso ja pyöreä kuu.. Vain me kaksi.. Tai oikeastaan kun tarkemmin miettii, niin minä ja kaikki muut maapallon asukkaat. En olekaan yksin.. Tosin jossain on nyt päivä, eikä kuuta näy.. Mutta kun sinä tai minä tai kuka vaan katsahtaa ulos ikkunasta, ovesta tai vaikka vain kohottaa iltakävelyllä katseensa ylös.. Näemme kaikki tuon saman kuun..
Katso siis sitä kuuta.. Mieti kuinka moni sitä kuuta katsoo kanssasi.. Minäkin katson, edelleen. Ja itken, edelleen. Ikävöin, kaipaan, hymyilen, iloitsen, huokaan. Joku muu polttaa kenties tupakkaa, nukuttaa lastaan, juo vettä, syö.. tai vain vaan on.
Voiko mikään pilata tätä hetkeä? Voi, vaikka tekstiviesti tai ilmoitus facebookissa..
Kuun katsominen, varsinkin täysikuun, on nostanut aina tunteeni pintaan. Kuuta katsellessani ajattelen (edellisten ajatuksieni lisäksi) kaikkia läheisiäni, niin täällä minun kanssani eläviä kuin tuolla jossakin tuntemattomassa olevia. Kenties hekin näkevät tuon saman kuun, jota minä nyt katson. Tämän hetken saan siis viettää heidän kanssaan. Itken enemmän.. Lietsonko itseäni? Kenties, mutta tuskinpa.
En halunnut pilata tätä hetkeä, joten olen kuunnellut koko ajan tuota samaa mystistä kappaletta. Hetki tuntuu täydelliseltä. Viivähdän tässä siis vielä hetken jos toisenkin.
Meinasin ensin liittää tähän kuvan tuosta kuusta, mutta kuva ei tee tälle näkymälle oikeutta.
Gavin Mikhail - Bring on the rain
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti