Pöytälaatikon uumenista

Oon aina halunnu tehä biisejä, mut en osaa.. (sanokaa mitä sanotte, mutta en..) Kaks biisiä oon kuitenkin saanu tehtyä elämäni aikana.. Ensimmäisen oon väsänny joskus lukiossa ja toisen pari vuotta sitten.. Tän toisen biisin mä oon jopa esittänyki.. Jussu Pöyhöselle.. Oon mä jotain muutaki vähä rustaillu, mutta ne ei o koskaan saanu minkäänlaisia säveliä..

Löysin pöytälaatikkoni uumenista mun vihon, johon oon kaiken rustannu.. Ajattelin nyt rohkaista mieleni ja julkasta yhden ja itseasiassa sen ensimmäisen rustaukseni tai no "biisin".. Olkaa helläkätisiä arvostelijoita ;) No ei kai, antaa tulla tuutintäydeltä vaan!

Nimeä tällä "biisillä" ei oo, häpeän.. Se pitäs ehdottomasti olla..

Sulle tahdon mä kertoa sen, 

miten tärkeä oot ihminen.

Ilman sua selviäis täällä en.

Elämä oli tylsää niin,

ennen kuin me kohdattiin.

Sä toit mun maailmaan auringon.

"kertsi": Tartu hetkeemme yhteiseen,

siitä kanssani kaunis tee.

Kuule tuulen se kuiskaavan,

mä sua rakastan.

Tietääkseni ja muistaakseni mulla ei o ollu inspiraation lähdettä, vaikka näin vois ehkä kuvitella..

Jonkinlainen "avautuminen"

Tätä vois kai kutsua totaliiseks avautumiseks, vaikka tää taitaa kyllä lähinnä olla omien ajatusten jakamista.. tai jotain sellasta..

Mun luokallani on 24 naista ja 1 mies. Mä ymmärtäisin tän mun syyni, miks mä kirjotan, jos mä oisin toi yks mies.. Mutta kerronpa mietteeni tästä kaikesta silti.. Kaikesta huolimatta, mä kuulun luokallani vähemmistöön.. Meidän luokalta 5 on syntyny -90 luvulla ja loput on sitte -80 lukulaisia tai vanhempia, noin 7 EI o lapsia ja ehkä just sillä 7 ei o minkäänlaista kokemusta päiväkodissa työskentelemisestä.. Oliko siis ihmekään, että koin (ja välillä edelleenkin koen) olevani aivan joltain toiselta planeetalta..

Aina ei vaan uskalla avata suutaan ja kertoa omia mielipiteitään.. Onneks tähän oon jo hivenen oppinu ja uskaltautunu avaamaan suuni.. Tyhmää kyllä, mutta ei sitä aina uskalla asioita ihmetelläkään ääneen.. 

Meidän luokka on kyllä aivan huippu, sitä en tässä nyt tarkota, mutta kyllä siellä saa omaa paikkaansa hakea ihan toden teolla.. Jo pelkkä ikäero vaikuttais, mutta siihen päälle sitten kaikki toi muu.. En ehkä koe vieläkään olevani "kotonani".. 

Olen erittäin tietonen, että nyt mun luokkalaisetkin voi tän täältä lukea, mutta ehkä se olikin tässä se mun pointtini.. ;) 

ps. ruska on niiiiin kaunis!!<3 oon tainnu oppia tykkäämään syksystä! :) Ehkä mä opin tykkäämään vielä siitä talvestakin ;) Kaunista silloin ainakin on!