STOP!

Oon selkeesti oppinu nauttimaan ja iloitsemaan pienistä asioista.. :) Meinaan hain tänää Turun paikallisliikenteen bussikortin.. Ja siis ei, se ei o viel ees kausikortti vaan se on 14vrkn kortti.. :D Joo en mäkää tiedä miks mä tällasesta asiasta iloitsen, tosi outoa miten voi iloita näin pienestä.. :D Samalla ku täti tiskin takana sano, et tätä kuukautta on jäljellä enää 13pv ni meikäläisen silmät oikee sytty.. <3 13 päivää ja musta tulee turkulainen, again.. HUH! :D Mut on tätä jo odotettuki! :) (olihan se kortti pakko heti kuvataki)

Nyt ku pääsin jotenki tähän onnelisuudesta höpöttämiseen, ni huh miten onnellinen oonkaan kaikista näistä ihmisistä joita mun ympärillä on! Oon maininnu heistä ennenkin, mut nää kaikki höpönassut on niin ihania et voi mainita vielä toistumiseen. Parhaimpana ponnahduksena kaikki ne, jotka on tarjonnu mulle yöpaikkaan tän kotoa reissaamisen rinnalle. :) (En tosin o ollu kenenkään luona yötä, ei o ollu tarvetta.) Mut kaipa se sit vaa menee nii et "nii metsä vastaa ku sinne huutaa".. :) (Tulipas just tosi itsekäs olo.. )

Harmittaa kyllä nii vietävästi, et mun päiviin ei tällä hetkellä mahdu mitään muuta kun bussissa ja koulussa istumista, tenttikirjoja, ties mitä tehtäviä ja nukkumista (joo kyl mä josain välis syönki).. Ja iha rehellisesti sanottuna, tää on tosi puuduttavaa.. Mun ainoot sosiaaliset kontaktit tulee koulussa ja sen jälkee mä jutskailenki kavereittan kans facebookissa.. Kuulostaa tosi säälittävältä.. Tekee oikeesti jopa pahaa ajatella, miten laiminlyön kaikkea sosiaalista, tahattomasti kylläkin. Mut mä oon päättäny, et turkuu muutettuani kuron menetettyä aikaa kiinni! Mun päivii tulee n.3tuntia lisää, joten mähän kerkeen vaikka ja mitä. :) Tähän nyt kaikki yliopisto hyypiöt ilmottaa: "sellasta se yliopistossa opiskelu on". Antaa olla vaan joo, mut kyl sitä pitää opiskelun ohella tehdä jotain muutaki, varsinki ko meidän koulussa ei harrasteta opiskelijabileitä (mikäli ei nyt ite sit järjestä semmosia hippaloita omalle luokalle ja miksei toki muilleki?)

                                         PistePiste - Hetken maailma on tässä

Tää biisi kuvastaa hyvin mun olotilaa! Muistakaa te muutki pysähtyy hetkeks!<3 :)

Mielipiteiden jakaja

Mikä siinä on, et ku ilmotat ottavas tai vaikka vaan haluavas tatuoinnin ni AINA joku sanoo nää ihanaakin ihanammat sanat: "se ei lähe pois" tai "mieti miltä se näyttää sit vanhana". No mitäs sitte, jos se ei lähe pois? Kenties se tatuoinnin tuleva kantaja on tätä asiaa miettiny tarkkaan ja harkiten (tai sit ei), mut jokatapauksessa se on ihan sen oma päätös. Ja se on myös osa sitä ja sen menneisyyttää, joten eihän sen tarttekaan lähteä pois? Vaikka mä tiedän kyllä niitäki, jotka on ottanu jonai nuoruuden villityksenä tautoinnin (tai vaikkapa kännissä) ja sit siitä halutaan päästä eroon. Noh, onneks näissä tapauksissa tämä kammotus o mahollista peittää (melkeen aina) eikä tarvi ruveta leikkimää laaserilla.. Ja sit tää toinen ihana lausahdus "mieti milt se näyttää vanhana".. no vanhana sitä näytetää muutenki nii äärettömän upeilta, et ei huhhuh, ni siinä ei varmaa muutama tatuointi paljo paina.. Must ois ainaki mageeta olla semmone asenteella höystetty mummo, jolta lapsenlapset sit kyselee et millon oon jonku tautoinnin ottanu jne.. 

 Multa löytyy tällä hetkellä yks tatuointi, mut huh kuinka monta mä haluaisinkaan.. Ehkä sitte aikanaan.. Haaveena olis, et seuraava leima koristelis ihol (parantuneena) ens kesänä. :) Kattotaa miten tässä käy.. Oma tatuointini on hyvinki yksinkertane, tällä hetkellä.. (sen jatkaminen on suunnitteilla) ja mä tykkään yksinkertasesta, en tosin siitä et iholle on hakattu monta "leikekuvaa".. Enkä mä nii hirveesti tykkää sellasista muotokuvistakaa (sillon ko ne esittää jotain olemassa olevaa henkilöä tai eläintä).. Millasista mä sit tykkään? :D En osaa vastata, tosi vaikee selittää.. Mut nää on vaa mun mielipiteitä ja menee gategoriaan: "itse en ottais".. Jokanen saa ottaa mun puolesta mitä tahtoo, minne tahtoo ja millon tahtoo.. Se ei tosiaankaan o multa pois. Mun mielestä muidenki ihmisten pitäs muistaa, et ei o teidän tehtävä huolehtia sen toisen ottamisista.. Enkä tarkota etteikö asiasta sais tai kannattais keskustella, mut tällaset täydelliset teilaukset vois mun puolesta pitää ihan vaan omana tietonaan. 

 Lävistykset menee vähä tähän samaan alaan.. Niistä sanotaan ihan hirveesti, ettei kannattais ottaa jne.. Mut ne saa hei kuitenki sit pois (jos tällä tyylillä mennään).. Lävistysten kanssa taidetaan kyl olla vähän suvaitsevaisemmalla mielellä ko noiden tautointien.. 

Siinä on mun tatuointini, omassa yksinkertaisuudessaan.

Ja tässä tragus, mun suosikki lävistykseni! :) Tän lisäks mulla on myös "peruskorvikset" (vas. 2 ja oik. 1) ja rustossa lävistys. Korvien lävistykset jää varmaa näihi viitee. Vaikkei sitä kyl koskaa voi varmaks tietää, jos mä vaikka innostun.. ;)

I don't know about you but im feeling 22!

Vuonna 1991 synty 51cm pitkä terve tyttö. Kahteenkymmeneenkahteen vuoteen on mahtunu paljon naurua, itkua, iloa, surua, onnistumisia, epäonnistumisia, pettymisiä ja mahtavia kokemuksia. Sitä ei ikinä uskois, miten pieni ja viaton lapsi on syntyessään. Ku mä katon tota ylläolevaa kuvaa, tuntuu et mä kattoisin jotain tuntematonta vauvaa. En koe katsovani itseäni.. Huh, tää on aika seisauttavaa.

Monta vuotta ehti kulua ja mun elämässä tapahtu yhtä jos toista.. Aika sumeeta aikaa.. Kuvien perusteella muistan joitai juttuja (kuten esim. ylläolevan venereissun). Olin lapsena tosi epävarma itestäni ja mua sai pompotella niin paljon ko vaan halus. Olin alakoulussa vielä tosi itsepäine (ja kaiketi koko elämäni tuun olee), mut jostain syystä musta vaa tuli äärettömän epävarma. Nykyään "tekee pahaa" kattoo tyttöjä, jotka on tosi epävarmoja itestää. Voi kumpa ne osais olla ylpeitä kaikesta siitä mitä niillä on. Toisaalta, pitää hakata päätä seinää enne ko tajuaa mikä se oma juttu on. Monestikohan mä oon yrittäny mennä tiiliseinästä läpi pääedellä..monesti. Mut se kaikki on muovannu musta just tällasen ku mä nykyään oon. Ja voin sanoa, et vaikka tässä mun elämässä ois asioita jotka voisin ja haluaisin muuttaa, ni mä nautin elää mun elämää! :) Tää on mun elämä ja mä teen siitä just sellasen ku mä itse haluan, onneks. Mä oon ainut joka joutuu kestämää ne huonot valinnat, mut mä oon myös ainut joka saa nauttia niistä onnistumisista. 

Ja tässä mä nyt sit olen, vuonna 2013, 22-vuotias 168cm pitkä, terve tyttö. Virheitä on tullu tehtyä (ja tuun varmasti vielä tekemään), mut virheist oppii (ja kokemust karttuu). Oon tosi onnelline saadessani viettää tänää mun 22 -vuotissynttäreitä. Mun ympärillä on mitä mahtavimpia ihmisiä. Kiitos teille kaikille, et ootte olemassa!<3 Mun elämästä on poistunu (ajasta ikuisuuteen) mahtavia ihmisiä, mut kannan niitä aina sydämessäni (tästä kaikesta minua muistuttaa kaulassani oleva risti ja nilkassa komeileva tautuointi: kaksi tähteä). Minä nautin olostani, enkä vaihtais hetkeäkään pois!<3

Mahtava biisi!! ^^