"Uus vuos, uudet kujeet"

Vuos sitten, olin intopiukeena lähös viettämään uutta vuotta. "Jes, vuos taas ohi ja seuraava alkaa." "Puol vuotta oon asunu taas Turussa ja koko loppuelämän vuodet vielä edessä" "Puol vuotta vielä avoimen opintoja, mitäköhän sitten" "Kenties tulevana vuonna 2014 löydän elämäni rakkauden."

Siinä muutamia ajatuksia, jotka pyöri sillon päässä. 

Vuos oli kuitenkin aivan jotain toista, mitä mä sitten olin osannukkaan odottaa tai halusin edes toivoa. Puol vuotta meni koulua käydessä ja löysin uuden "ihanan harrastuksen" eli salilla käymisen. En tiedä ketä mä yritin huijata, mutta ei se salilla käyminen vaan ollu mun juttu.. Puolen vuoden jäsenyyden aikana, joista kolme kuukautta jäsenkortti oli mulla ja kolme kuukautta kaverilla vuokralla, kävin salilla ehkä 1/3 jos sitäkään. Mut ainakin itteäni huijasin hyvin. 

Koulu loppu ja alotin loman. Ja mä todellakin lomailin.. Lomaa oli 4kk ja töitä tein yhden kuukauden.. Laiskuutta sanon minä, mut hyvä se on viisastella näin jälkikäteen. 

Tuon työviikon jälkeen alotin mun sairasteluputken, mistä oon päässy NYT pois, eli puol vuotta myöhemmin.. En o sairastanu tällai sitten seittemään vuoteen.. Mun vastustuskyky oli pahasti pakkasen puolella ja sairastuin jos jonkinmoisiin tauteihin, mitä en o ikimaailmassa sairastanu.. Ikimuistosimpana värikalvontulehdus, "voiks se edes tulehtua?" Se antibioottikuuri kestiki sitte 6vk..

Vaikka sairastin ja sairastin ja sairastin ja mun keho oli aivan loppu, ei ollu muuta vaihtoehtoa ko jaksaa painaa vaan eteenpäin. Ai miks? Koska olin just alottanu uuden koulun ja elämäni ensimmäisen ammatin hankkimisen.. Ekat kaks viikkoa mä esitin sitä mitä mä oikeesti olen. En ois jaksanu olla sosiaalinen ja hymyilevä oma itseni, oisin halunnu istua hiljaa jossain nurkassa ja sulkeutua johki kuplaan. Joka aamu mä kuitenki vedin syvään henkeä eli hautasin kaikki huoleni ja murheeni, otin Johanna moodin päälle ja astuin kouluun. 

Välillä mun kuori halkeili.. sen tajusin sillon ko luokkakaverit totes et "sä taidat olla aika väsyny" "onks sulla joku hätänä, ku et oo oma pirteä itsesi".. Sosiaalisella ihmisellä ei taida olla oikeutta epäsosiaalisiin päiviin.. Oma äitiki totee välillä "sano sitte ku et enää ällittele".. Ei, mä en ällittele.. en vaan aina jaksa.. 

Sit tapahtu jotain.. ku salama kirkkaalta taivaalta, jonkun "en muista minkä" leffan jälkeen repesin totaaliseen itkuun, itkin, itkin ja itkin. Sen itkuhetken jälkeen, mulla oli sellanen olo kun mä oisin "uudestisyntyny".. Olo oli kevyempi ku pariin kuukauteen ja mulla oli fiilis et mä selviän, mä haluan selvitä. Ja niinhä mä selvisin, sama vanha Johanna oli taas menossa mukana, mutta kuitenki täysin uudenlaisena ja paljon vahvempana kun koskaan.

Tää on ollu ikimuistonen vuosi, ei ehkä niinkään ihanalla tavalla, mutta tuun varmasti muistamaan tän vuoden silti, aina.. Mut enhän mä olis nyt tässä ilman mun vanhempien ja kavereiden tukea ja apua. Kaverit nous kyllä viime vuonna arvoon arvaamattomaan. Kiitos teille siitä! <3

Uusia ystäviä, kaikesta huolimatta, oon saanu paljon ja on ollu paljon ihania hetkiä! Nostona varsinkin kesän partioleiri, oli ihan parasta! 

Nyt on kliseisesti aika todeta, että yksi luku elämästäni on taas kirjotettu loppuun ja aika alottaa uus luku. Puhdas paperi, valmiina ainoastaan otsikko; 2015 , muuten paperi on täysin tyhjä. On siis aika ryhtyä kirjottamaan tuota lukua mun elämästä. Toivon suuresti, et se on TÄYSIN erilainen ku viime vuos.. Mutta mä oon valmis aivan kaikkeen mitä se tuo tullessaan, ne kaikki ylä- ja alamäet. Täytyy sitä päätäki ehkä ihan vähän seinään lyödä, koska eihän mun elämä ois mitään ilman sitä! ;)

Vaikka kirjotin just, et paperi on otsikkoa lukuunottamatta tyhjä, ni mähän olin väärässä.. Tätä uutta lukua on takana 18 tuntia ja 37 minuttia. Tämän uuden luvun otin vastaan loistavassa seurassa, neljän pariskunnan ja yhden lapsen kanssa, ainoana sinkkuna.. Surkuhupaisaa, etten sanois... Mutta mulla oli sinkkuudestani huolimatta kiva ilta!

Eiköhän ryhdytä kirjottamaan lukua 2015!

Hyvää alkanutta vuotta 2015 just Sulle! :) <3