Täällä on ollu hiljasta jo vähän pidemmän aikaa, kun en o vaan tienny mistä sitä kirjottas.. Noh, nyt mä tiedän.. Uskosta..
Mä koen olleeni aina uskonnollinen ihminen, meidän perheessä käytiin kirkossa ja osasin jumalanpalveluksen seurakunnan osuudet, isä meidän rukouksen ja uskontunnustuksen jo ennen rippikoulua, mutta mun mielestä se oli ihan normaalia. En siis lokeroinu itseäni uskovaiseks ja tuskin kukaan mun lähipiiristäkään sitä teki..
Rippikoulu oli ja meni, aika sumussa, mut kivaa oli! Konfirmaatiopäivästä lähtien mun kaulassa on roikkunu mun rippiristi. Onko sillä sitten joku merkitys mulle? No rippikoulusta viis vuotta eteenpäin sillä oli, mut sit sen merkitys hiipu.. Olin vaan jo niin tottunu sen pitämiseen, etten oikeen enää osannu olla ilmankaan, eikä mulla ollu mitään muutakaan korua mitä ois voinu pitää..
Lähin tietysti isoseks, oli se ripari kuitenki sen verra hyvät jäljet perässää jättäny.. Taisin olla kahtena vuonna isosena ja mun mittapuulla, olin hurahtanu.. Tässä vaiheessa olin ehkä jo "uskis".. Mulla oli hyvä olla "uskoni kanssa". Lakkiaisten jälkeen hain opiskelemaan diakonissaks ja kristilliseks lapsi- ja nuorisotyönohjaajaks.. Kumpaankaan en päässy, olin vielä jotenkin niin epäkypsä alottamaan ammattiin valmistavia opintoja.. Toista kertaa en hakenu kumpaankaan, se homma jäi..
Näin jälkeenpäin ehkä vähän harmittaa etten lähteny uudestaan kokeilemaan onneani, sillä se mihin mä haluisin lähtee.. on ulkomaille avustustyöhön.. Jos mä siis oisin päässy diakonissaks opiskelee, ni tuskin istuisin nyt tässä, vaan ihan jossain muualla, "lämmössä" ja toteuttamassa unelmaani!
Oon aina ollu hirveen innostunu ja kiinnostunu uskonnosta ja uskonnollisesta tavarasta.. Mun porukoilla olevassa huoneessa on seinillä uskonnollisia asioita, ortodoksisia kylläkin.. Olin jopa sellasessa "tilassa" jossain vaiheessa, että porukat meinas huutaa huutokaupasta mulle rukoustuolin.. heh.. näin jälkikäteen kyllä harmittaa ettei ne mulle sitä huutanu, oishan se ollu aika magee!
Nyt näiden kaikkien vuosien jälkeen mä oon kuitenki päätyny opiskelemaan vähän samaa alaa, mitä sillon lakkiaisten jälkeen.. Ja oon vieläpä kristillisellä opistolla, vaikka ei se taida vaikuttaa mitenkään mihinkää.. Mitä mun vakaumukseen tulee, ni kyllä se risti edelleen tossa kaulassa roikkuu ja mä koen olevani jonkinasteinen uskovainen. Uskon moneenkin asiaan.. Ja kyllä, aion toteuttaa tuon avustustyö -haaveeni vielä jonain päivänä, on se mulle sen verra tärkee juttu kuitenkin!
Koska tää uskonto on aina aika tulenherkkä aihe, ni en ota tässä sen enempää kantaa miten vaikkapa raamattua pitäs lukea ja tulkita.. Mutta kyllä mä homoliittoja kannatan ja pystyn heittämään läppää omasta uskostani! Toivoisinki, et niillä "tosi uskovaisillaki" ois hiukan pilkettä silmäkulmassa ja jonkinasteista avarakatseisuutta! Sillaihan se Jeesuskin tätä maailmaa katto. (oho, hups..)
Uskonnolliset biisit on myös hyvin lähellä mun sydäntä, edelleen! Oli kyseessä sitte musiikin kuuntelu tai itse laulaminen ja soittaminen ni kyllä ne uskonnolliset biisit menee siinä missä kaikki muutkin! Yhessä vaiheessa mä en muuta soitellu ja laulellu ku uskisbiisejä! :)
Kuuntelin sillon teininä ja joskus vieläkin HB:ta ja The Rain:iä! Alhaalla yks HB:n lemppareista!
HB - Herralle kiitos
"Uskis ja ylpeä siitä!"
