Kaikki on katoavaa

Se hetki siinä, tämä tässä, tuo tuolla, se siellä.. Toiselle nyt on ilta ja toiselle aamu.. Toinen on tullut juuri töistä, toinen lähtee töihin, on lomalla, käy koulua, on vastasyntynyt.. Jokainen kokee tämän hetken omalla tavallaan. 

Mä istun mun (no okei, mun isoveljen vanhalla) nahkasella tuolilla tai miksi tätä sitte kutsutaankaan "työtuoli", juon teetä, virnuilen jotenkin todella oudosti, tuijotan läppäriä, kuuntelen musiikkia sekä puhaltimen hurinaa. Vilkuilen todella useesti mun kännykkää, tuloksetta. Enkä mä edes odota mitään tai ketään.. Pinttyny tapa siis.. Mikä ikävintä, niskakaan ei naksu.. (huh mikä ongelma..)

Olen henkilö joka miettii (ja paljon) asioita.. Tykkään haaveilla (välillä ehkä liiankin korkealentoisesti), mut sellanen mä oon.. "Take it or leave it." tai "Haters gonna hate." Jos mä nautin olostani (ja haaveiluistani), ni se on pääasia! Ja mähän nautin! Joillekin tää mun ainainen miettiminen vaan saattaa olla liikaa.. Onneks mun kaverit on vähä samanlaisia.. Tai jos ei oo, ni ne ainakin ymmärtää mua.. Tai jos ei ymmärrä, ni joku muu asia pitää ne kyydissä mukana! <3 

Sitä mä oon miettiny, et miten se on niin vaikeeta sanoa toiselle välittävänsä.. Se on paljon helpompaa muutaman alkoholiannoksen jälkeen.. Ja joo, yleisin vastaus tähän ois et "me ollaan suomalaisia".. Mut entä jos se vastaus ei kelpaa? Mitäs sitte? Mä en ainakaan tiedä.. Enkä kyllä osaakaan sanoa välittäväni.. Mä taidan osottaa sen sitte jotenki muuten.. Ja oon mä sitten joskus erittäin suorasananen ton välittämisen suhtee.. 

Kaiken tän pointti kuitenkin oli ja on se, et mä kuitenki kaikesta huolimatta nautin olostani.. tässä ja nyt.. Olishan se kiva olla yhtä jos toista, mut pärjään hyvin ilmankin. Se tärkeä, mikä vielä puuttuu tästä paletista, tulee kyllä jahka on sen aika, jos tulee ollenkaan. Mut siihen asti (ja toki myös sen jälkeen), mennään näin ja tää on oikeen hyvä! 

Miten taivas voi olla aina niin ihmeellinen..

Kamera osas onneks tarkentaa tonne taakse, niinku pitikin.

Parempaa yllätystä en taannoin ois jääkapistani voinu löytää! <3

#kakssormee / mut tän kuvan pointti oli se, et that's me..

Niinpä, hello kitty mukissani on vain yksi hammasharja.. (käänsin hammasharjan ihan vaan kuvausta varten toisin päin eli niinku harjaosa ylöspäin, näytti paremmalta)

Houkutus hypätä tuohon sekaseen sänkyyn on suuri, kohta ihan kohta!

How hard it can be?

Piirun verran parempi

No huh.. kyllä kesti tää kirjottaminen, tosin kuviakin oli reilu 1 000, ni niidenki katsominen vei oman aikansa.

Takana siis yhdeksän päivää metsässä, yhdeksän päivää ilman somea (mähän siis sammutin netin kännykästä ja akku kesti huikeet 8päivää), ainakin yhdeksän uutta ystävää, ainakin yhdeksän kertaa laulettu/kuultu Piirun leirilaulu ja ainakin yhdeksän kertaa kuultu Tami -biisi.. Nii ja kävin mä yhdeksän kertaa leirin aikana suihkussaki..

Noihin yhdeksään päivään mahtu kyllä yhtä jos toista.. Aurinkoa, lämpöä, lämpöä, lämpöä, sadetta, ukkosta, naurua, kenties vähän itkua, väsymystä, ylipirteyttä, pahaa ruokaa, iha hyvää ruokaa, leiriruokaa, vaahtobileitä, live-tinderiä, norjalaista jalkaleikkiä, aktimestarin suorittamista, ehtoollinen järvessä (kanootista), etanoita, hämähäkkejä, hyttysiä.. lista ois varmaan loputon, mut kaipa tossa ne tärkeimmät..

Kaiken tän vois kuitenki kiteyttää yhteen ajatukseen: Huikeeta!

Kenties piirun verran parempaa kuin koskaan ennen, ja olikin. 

Oli niin onnistunu leiri, et ryhdyttiin paluubussissa suunnittelemaan ens kesän leiriä.. Näin ei o kyllä tainnu koskaan ennen käydä.. :D Ja olen jo innossani ens kesästä, ihan vaan koska tiedän mitä onkaan luvassa! :)

Teeman kurkota tähtiin. En tiedä missä vaiheessa mä mahdoin tätä toteuttaa.. kenties koko leirin ajan, tietämättäni..

Tervetuloa meidän savuun: Taikurin Hattuun, täällä majaili UMH (Uudenkaupungin Merihait), PyKo (Pyhärannan Korpiankkurit), VeLu (Vehmaan Lustaset), TaTu (Taivassalon Tupshaukat) ja JaPo (Jaarlin Pojat).

Leirillä oli mahollista suorittaa Aktipassia (ei lapsille). Pinsseistä kymmenen ensimmäistä oli numeroituja ja JES, sain sen vimosen numeroidun!! :)) Mukaan mahtu tehtäviä laidasta laitaan, oli kyllä hauskoja!! :)

Kuva: Joel Forsman

Vaeltajat omassa ohjelmassa, tulossa maaliin ja mitenkäs muutenkaan kuin tyylillä! Biisinä tais olla "Tami tahdon olla veljesi ja vaikka TuToa et vienyt liigaan.." Ikäväkseni en löytäny sitä mistään.. :(

Sateella pitää muistaa myös nesteytys.. Ja ilmeisesti (kuvasta päätellen) oli myös kylmä, ihme ja kumma..

Päättäjäisissä oli ihan jotain muuta tekemistä ku ohjelman seuraaminen.. Hups..

En tosin ollut ainoo.. Keskityttiin oleelliseen.. :D

Mutta kuinkas sitten kävikään.. alko BILEET!! :D

Jos (ja kun) MÄ näytän tyhmältä tanssiessani, ni muksutki kehtaa joraa.. ;P

Joo-o.. Meidän hovikuvaaja tallens noin 800 kuvaa tästä illasta ja oikeestaanpa hetki hetkeltä.. Tästä kuvasta ei tosin ole harmaintakaan haisua, mitä tapahtuu.. Mut tais olla ainoo julkasukelponen.. :D

Sekosin, ei tosin ole mitään uutta..

Sekosin vielä pahemmin.. :D mut hei, sain mä sentää tittelikseni "maailman paras joraaja" (tai jotain sinnepäin).. :P

Johtajakahvila 42:ssa! Tämä olkoon ainoa kuva siellä vietetyistä illoista!

Otettiin viimesenä päivänä tällanen söpö duckface -selfie uunituoreen seikkailijan kanssa, mutta koska seikkailija näin halus ni hänen henkilöllisyytensä pysykööt salassa.

Kaikki kiva loppuu aikanaan.. Tosin ennenkaikkea kynsien puhtaus!!

Johanna kiittää, kumartaa ja kuittaa Piirun verran paremmasta leiristä! Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyä ja uusia leirejä! 

Sokerina pohjalla Piirun verran parempi leirilaulu! ;)