Päätin viime viikolla, että tulevana lauantaina, Pyhäinpäivänä, haluan viedä täällä Turussa kynttilän edesmenneille isovanhemmilleni. Heidän haudat on Ukissa, enkä ole siellä viemässä, kuten aikasemmin joka vuos, niin koen että tää on hyvä tapa muistaa heitä. Kerroin ideastani äidille ja hän sanoi, että voisin käydä samalla hänen mumminsa ja tätinsä eli minun isoisoäitini ja isotätini haudalla. Tuona hetkenä sisältä riipaisi ja kyynelissä oli pidättelemistä.
Oonko mä muka jo niin vanha, että on "ok" käydä yksin kukkakaupasta hakemassa kukkia haudalle vietäväksi.. Tai niin vanha, että käyn sytyttämässä kynttilät yksin.. En halua olla.. En vielä.. En oo siihen vielä valmis.. Mutta samalla mä haluan, koen "velvollisuudekseni".. Miksipäs en?
Ja vaikka mä kuinka kävisin tän asian ajatuksentasolla läpi, niin lauantaina tulee olemaan vaikeeta.. Kun mä seison siinä haudalla, kukat ja kynttilä kädessä, yksin.. Haudalla, jolla en oo vielä koskaan ennen käyny.. En oo ennen sytyttäny kynttilää "yleiselle haudalle", jossa saa muistella jonnekin muualle haudattuja..
Mutta mä aion koota itseni, pystyä siihen, yksin.. Koska miksi en pystyisi.. Ja mitäs sitten, jos itken.. Mä välitin ja välitän edelleen..
Oonko mä muka jo niin vanha, että on "ok" käydä yksin kukkakaupasta hakemassa kukkia haudalle vietäväksi.. Tai niin vanha, että käyn sytyttämässä kynttilät yksin.. En halua olla.. En vielä.. En oo siihen vielä valmis.. Mutta samalla mä haluan, koen "velvollisuudekseni".. Miksipäs en?
Ja vaikka mä kuinka kävisin tän asian ajatuksentasolla läpi, niin lauantaina tulee olemaan vaikeeta.. Kun mä seison siinä haudalla, kukat ja kynttilä kädessä, yksin.. Haudalla, jolla en oo vielä koskaan ennen käyny.. En oo ennen sytyttäny kynttilää "yleiselle haudalle", jossa saa muistella jonnekin muualle haudattuja..
Mutta mä aion koota itseni, pystyä siihen, yksin.. Koska miksi en pystyisi.. Ja mitäs sitten, jos itken.. Mä välitin ja välitän edelleen..
