Jonkinlainen "avautuminen"

Tätä vois kai kutsua totaliiseks avautumiseks, vaikka tää taitaa kyllä lähinnä olla omien ajatusten jakamista.. tai jotain sellasta..

Mun luokallani on 24 naista ja 1 mies. Mä ymmärtäisin tän mun syyni, miks mä kirjotan, jos mä oisin toi yks mies.. Mutta kerronpa mietteeni tästä kaikesta silti.. Kaikesta huolimatta, mä kuulun luokallani vähemmistöön.. Meidän luokalta 5 on syntyny -90 luvulla ja loput on sitte -80 lukulaisia tai vanhempia, noin 7 EI o lapsia ja ehkä just sillä 7 ei o minkäänlaista kokemusta päiväkodissa työskentelemisestä.. Oliko siis ihmekään, että koin (ja välillä edelleenkin koen) olevani aivan joltain toiselta planeetalta..

Aina ei vaan uskalla avata suutaan ja kertoa omia mielipiteitään.. Onneks tähän oon jo hivenen oppinu ja uskaltautunu avaamaan suuni.. Tyhmää kyllä, mutta ei sitä aina uskalla asioita ihmetelläkään ääneen.. 

Meidän luokka on kyllä aivan huippu, sitä en tässä nyt tarkota, mutta kyllä siellä saa omaa paikkaansa hakea ihan toden teolla.. Jo pelkkä ikäero vaikuttais, mutta siihen päälle sitten kaikki toi muu.. En ehkä koe vieläkään olevani "kotonani".. 

Olen erittäin tietonen, että nyt mun luokkalaisetkin voi tän täältä lukea, mutta ehkä se olikin tässä se mun pointtini.. ;) 

ps. ruska on niiiiin kaunis!!<3 oon tainnu oppia tykkäämään syksystä! :) Ehkä mä opin tykkäämään vielä siitä talvestakin ;) Kaunista silloin ainakin on!