Kirje joulupukille

Mitä 23-vuotias vois pyytää joululahjaks? 

Nii, no lista vois olla loputtoman pitkä ja listalta löytyis aivan kaikki. mun lista ei kuitenkaa o läheskään niin pitkä..

mun toivelista olis tällanen: 

Rakas joulupukki!

 Pienenä toivelistani täyttyi aina lelulehden  parhaista leluista ja mainoksissa mainostetuista leluista. Tänä vuonna näin ei kuitenkaan ole, vaan listallani on kaksi asiaa.. 

1. Toivon, että minä, perheeni ja lähimmäiseni pysytään terveinä tulevana vuonna.

2. Toivon, että saan viettää rauhallisen joulun rakkaimpieni kanssa.

terveisin Johanna

Tätä 23-vuotias  toivoo lahjaksi. Vanhempana oppii arvostamaan aineetonta lahjaa, en toki kiellä etteikö lahjoja ole kiva saada, mutta ei lahjan tarvitse olla aina niin konkreettinen. Ajatushan on tärkein? :) muistetaan pysähtyä hetkeksi ja katsoa niitä ihmisiä, joiden kanssa viettää tai ollaan viettämättä joulua.. jep, ne on (oletettavasti) niitä sun rakkaimpia. Muistetaan myös niitä läheisiä, jotka ei tänä jouluna syystä tai toisesta oo meidän kanssa.

 Mä lähetän hyvänjouluntoivotukset pilven reunalle! <3

Hyvää joulua myös just Sulle! <3

Toteutunu unelma

Edelleen aivan sanaton.. Perjantaina toteutu suuri unelma eli pääsin Kaija Koon keikalle! Siinä on kyllä semmonen supernainen, et oksat pois! Meillä oli istumapaikat, jota harmittelin vaikka ja kuinka paljon ku parhaimmat bileethän nyt on siellä seisomakatsomossa.. Keikan jälkeen en harmitellu kyllä yhtään meidän paikkoja. Välillä (rauhallisemmissa biiseissä ja puhekohdissa) oli kivaa istahtaa alas. Meillä oli tosi hyvät paikat ja bileet oli iha huikeet! Meno ei siis eronnu juurikaan siellä seisojilla olevista bileistä, paitsi et meillä oli tilaa bilettää eikä kenenkää pää ollu edessä! :)

Kotona lähtövalmiina!

Minä ja Emppu ennen keikkaa! :) Emppu osti paidan ja minä ostin punasen "Supernainen" -kangaskassin!

Kaija Koo ei ollu tosin ainoa joka tuli nähtyä.. Keikallahan oli mukana myös Antti Tuisku, Jenni Vartiainen, Anna Puu ja Erin. Eli ei huono ollenkaan! 

Olin viime viikolla kaks päivää pois töistä ku olin lähes äänettömänä.. Torstaina kuulostin vielä aika "pahalta" ja harmittelin ettei voi antaa mennä sitte keikalla, mutta ei tää äänikää häiriintyny mun lauluista ja huudoista millään lailla.. Tai no oli kurkku vähä kipee siinä keikan jälkee, mut nyt oon taas ihan voimissani! Teki vaan hyvää pieni äänenavaus! 

Viikonloppu meni noin niinko muuten Vantaalla kaverin tykönä ja oli kyllä ihanan rento meno! Lauantaina linnan juhlien vastaanoton jälkeen lähettii vähä pörräilee ulos ja "eksyttiin" tupareihi joihi oltii aivan alipukeutuneita.. Vähän ku ois lähteny Linnan juhlii kollareilla.. :) No mut meno oli meillä nii päätähuimaava, et lähettiin siitä sitte mäkkäriin! Paljon puhuttu Korsokin tuli nähtyä! ;) 

Huomenna pääsen taas kuluttamaan koulunpenkkiä! Viikko vielä koulua ja sitte alkaakin jo loma! Joulu tekee kovasti tuloaan! <3

Pöytälaatikon uumenista

Oon aina halunnu tehä biisejä, mut en osaa.. (sanokaa mitä sanotte, mutta en..) Kaks biisiä oon kuitenkin saanu tehtyä elämäni aikana.. Ensimmäisen oon väsänny joskus lukiossa ja toisen pari vuotta sitten.. Tän toisen biisin mä oon jopa esittänyki.. Jussu Pöyhöselle.. Oon mä jotain muutaki vähä rustaillu, mutta ne ei o koskaan saanu minkäänlaisia säveliä..

Löysin pöytälaatikkoni uumenista mun vihon, johon oon kaiken rustannu.. Ajattelin nyt rohkaista mieleni ja julkasta yhden ja itseasiassa sen ensimmäisen rustaukseni tai no "biisin".. Olkaa helläkätisiä arvostelijoita ;) No ei kai, antaa tulla tuutintäydeltä vaan!

Nimeä tällä "biisillä" ei oo, häpeän.. Se pitäs ehdottomasti olla..

Sulle tahdon mä kertoa sen, 

miten tärkeä oot ihminen.

Ilman sua selviäis täällä en.

Elämä oli tylsää niin,

ennen kuin me kohdattiin.

Sä toit mun maailmaan auringon.

"kertsi": Tartu hetkeemme yhteiseen,

siitä kanssani kaunis tee.

Kuule tuulen se kuiskaavan,

mä sua rakastan.

Tietääkseni ja muistaakseni mulla ei o ollu inspiraation lähdettä, vaikka näin vois ehkä kuvitella..

Jonkinlainen "avautuminen"

Tätä vois kai kutsua totaliiseks avautumiseks, vaikka tää taitaa kyllä lähinnä olla omien ajatusten jakamista.. tai jotain sellasta..

Mun luokallani on 24 naista ja 1 mies. Mä ymmärtäisin tän mun syyni, miks mä kirjotan, jos mä oisin toi yks mies.. Mutta kerronpa mietteeni tästä kaikesta silti.. Kaikesta huolimatta, mä kuulun luokallani vähemmistöön.. Meidän luokalta 5 on syntyny -90 luvulla ja loput on sitte -80 lukulaisia tai vanhempia, noin 7 EI o lapsia ja ehkä just sillä 7 ei o minkäänlaista kokemusta päiväkodissa työskentelemisestä.. Oliko siis ihmekään, että koin (ja välillä edelleenkin koen) olevani aivan joltain toiselta planeetalta..

Aina ei vaan uskalla avata suutaan ja kertoa omia mielipiteitään.. Onneks tähän oon jo hivenen oppinu ja uskaltautunu avaamaan suuni.. Tyhmää kyllä, mutta ei sitä aina uskalla asioita ihmetelläkään ääneen.. 

Meidän luokka on kyllä aivan huippu, sitä en tässä nyt tarkota, mutta kyllä siellä saa omaa paikkaansa hakea ihan toden teolla.. Jo pelkkä ikäero vaikuttais, mutta siihen päälle sitten kaikki toi muu.. En ehkä koe vieläkään olevani "kotonani".. 

Olen erittäin tietonen, että nyt mun luokkalaisetkin voi tän täältä lukea, mutta ehkä se olikin tässä se mun pointtini.. ;) 

ps. ruska on niiiiin kaunis!!<3 oon tainnu oppia tykkäämään syksystä! :) Ehkä mä opin tykkäämään vielä siitä talvestakin ;) Kaunista silloin ainakin on!

Kuulumisia

On kulunu kuukaus ja 11 päivää viime kirjotuksesta.. Oisin kovasti halunnu kirjottaa tässä aikasemminkin jo, mutta ajatukset vaan on jossain omilla reiteillään enkä oikeen aina saa itsekään niistä ihan kiinni.. Tälläkään kirjotuksella ei tu olemaan mitään sen suurempaa fuktioo muuta kun et tässä nyt istahdin ja avasin blogini ja kirjotin. 

Koulua mulla on takana jo KUUKAUS?! huh, onpas aika menny jotenkin nopsaa mut samalla täysin madellen.. Jos odottaa jotain niin kovasti, et vois hypätä vaan suoraan siihen hetkeen, ni aikahan ei vaan kulu. Vaikka tiedän erittäin hyvin, et pitäs nauttia tästä hetkessä ja varsinkin ELÄÄ tässä hetkessä ni enhän mä siihen koskaan oikeen pysty. Jos päätän et NYT mä elän hetkessä, muistan sen ehkä pari päivää ja sit mentiin taas.. Mut osaan mä ihan seisahtuakin tähän hetkeen. Se mitä mä niin kovasti odotan, ei o mitään sen ihmeempää kun työssäoppiminen. Kyllähän mä tykkään koulussa käydä ja oppia uutta jnejne, mutta kun mä oon enemmän sellanen tekemällä oppija.. 

Näin välihuomiona, et kuuntelen Disney -leffojen biisejä!! ^_^ Ah, nää on vaan niin ihania ja upeita! Tästä päästäänkin aiheeseen musiikki (on niin ihanaa rönsyillä aiheissa).. Katoin eilen yhtä sarjaa, jossa musisoidaan aika paljon ja eilen siinä sitten yks poika istu pianon vieressä ja laulo.. Pala nous kurkkuun.. a. sen takii, et se kohtaus oli nii tunteellinen ja b. koska en o itse soittanu pianoa liian moneen kuukauteen ja vaikken mä joskus koko instrumetin soittamisesta edes tykännyt, ni kyllä mä kaipaan niiiin paljon sitä et voi vaan istahtaa pianon viereen ja pistää soittaen.. Opin vuonna 2011 jopa nauttimaan klassisen pianon soittamisesta!! Minä? Enpä ois itekään joskus uskonu sanovani näin.. Ja kohta c. koska mä kaipaan laulamista.. Ei o sama asia lauleskella kotona jonkun biisin päälle, ku se et säestäis itteään tai musisois vähän kavereitten kanssa.. Kaipaan myös kuoros laulamista enemmän ku osaan edes ajatella..

Eihän kukaan o multa vieny pois noita asioita, mut nyt vaan ei o niin helppoa harrastaa kaikkea tuota kun ei o tässä hollilla esim. sitä pianoa.. Ja rehellisesti sanottuna, ei olis mitään ongelmaa mennä esim. siihen kuoroon.. Se vaan vaatis sen, et ottaisin puhelimen käteeni ja rimpauttaisin puhelun tai kaksi.. Ehkä en o vielä valmis tekemään sitä siirtoa? En mä tiedä, mut kukapa sitten tietää jos en minä.. Niinpä.. Mut kaikki aikanaan.. 

Kaikki on katoavaa

Se hetki siinä, tämä tässä, tuo tuolla, se siellä.. Toiselle nyt on ilta ja toiselle aamu.. Toinen on tullut juuri töistä, toinen lähtee töihin, on lomalla, käy koulua, on vastasyntynyt.. Jokainen kokee tämän hetken omalla tavallaan. 

Mä istun mun (no okei, mun isoveljen vanhalla) nahkasella tuolilla tai miksi tätä sitte kutsutaankaan "työtuoli", juon teetä, virnuilen jotenkin todella oudosti, tuijotan läppäriä, kuuntelen musiikkia sekä puhaltimen hurinaa. Vilkuilen todella useesti mun kännykkää, tuloksetta. Enkä mä edes odota mitään tai ketään.. Pinttyny tapa siis.. Mikä ikävintä, niskakaan ei naksu.. (huh mikä ongelma..)

Olen henkilö joka miettii (ja paljon) asioita.. Tykkään haaveilla (välillä ehkä liiankin korkealentoisesti), mut sellanen mä oon.. "Take it or leave it." tai "Haters gonna hate." Jos mä nautin olostani (ja haaveiluistani), ni se on pääasia! Ja mähän nautin! Joillekin tää mun ainainen miettiminen vaan saattaa olla liikaa.. Onneks mun kaverit on vähä samanlaisia.. Tai jos ei oo, ni ne ainakin ymmärtää mua.. Tai jos ei ymmärrä, ni joku muu asia pitää ne kyydissä mukana! <3 

Sitä mä oon miettiny, et miten se on niin vaikeeta sanoa toiselle välittävänsä.. Se on paljon helpompaa muutaman alkoholiannoksen jälkeen.. Ja joo, yleisin vastaus tähän ois et "me ollaan suomalaisia".. Mut entä jos se vastaus ei kelpaa? Mitäs sitte? Mä en ainakaan tiedä.. Enkä kyllä osaakaan sanoa välittäväni.. Mä taidan osottaa sen sitte jotenki muuten.. Ja oon mä sitten joskus erittäin suorasananen ton välittämisen suhtee.. 

Kaiken tän pointti kuitenkin oli ja on se, et mä kuitenki kaikesta huolimatta nautin olostani.. tässä ja nyt.. Olishan se kiva olla yhtä jos toista, mut pärjään hyvin ilmankin. Se tärkeä, mikä vielä puuttuu tästä paletista, tulee kyllä jahka on sen aika, jos tulee ollenkaan. Mut siihen asti (ja toki myös sen jälkeen), mennään näin ja tää on oikeen hyvä! 

Miten taivas voi olla aina niin ihmeellinen..

Kamera osas onneks tarkentaa tonne taakse, niinku pitikin.

Parempaa yllätystä en taannoin ois jääkapistani voinu löytää! <3

#kakssormee / mut tän kuvan pointti oli se, et that's me..

Niinpä, hello kitty mukissani on vain yksi hammasharja.. (käänsin hammasharjan ihan vaan kuvausta varten toisin päin eli niinku harjaosa ylöspäin, näytti paremmalta)

Houkutus hypätä tuohon sekaseen sänkyyn on suuri, kohta ihan kohta!

How hard it can be?

Piirun verran parempi

No huh.. kyllä kesti tää kirjottaminen, tosin kuviakin oli reilu 1 000, ni niidenki katsominen vei oman aikansa.

Takana siis yhdeksän päivää metsässä, yhdeksän päivää ilman somea (mähän siis sammutin netin kännykästä ja akku kesti huikeet 8päivää), ainakin yhdeksän uutta ystävää, ainakin yhdeksän kertaa laulettu/kuultu Piirun leirilaulu ja ainakin yhdeksän kertaa kuultu Tami -biisi.. Nii ja kävin mä yhdeksän kertaa leirin aikana suihkussaki..

Noihin yhdeksään päivään mahtu kyllä yhtä jos toista.. Aurinkoa, lämpöä, lämpöä, lämpöä, sadetta, ukkosta, naurua, kenties vähän itkua, väsymystä, ylipirteyttä, pahaa ruokaa, iha hyvää ruokaa, leiriruokaa, vaahtobileitä, live-tinderiä, norjalaista jalkaleikkiä, aktimestarin suorittamista, ehtoollinen järvessä (kanootista), etanoita, hämähäkkejä, hyttysiä.. lista ois varmaan loputon, mut kaipa tossa ne tärkeimmät..

Kaiken tän vois kuitenki kiteyttää yhteen ajatukseen: Huikeeta!

Kenties piirun verran parempaa kuin koskaan ennen, ja olikin. 

Oli niin onnistunu leiri, et ryhdyttiin paluubussissa suunnittelemaan ens kesän leiriä.. Näin ei o kyllä tainnu koskaan ennen käydä.. :D Ja olen jo innossani ens kesästä, ihan vaan koska tiedän mitä onkaan luvassa! :)

Teeman kurkota tähtiin. En tiedä missä vaiheessa mä mahdoin tätä toteuttaa.. kenties koko leirin ajan, tietämättäni..

Tervetuloa meidän savuun: Taikurin Hattuun, täällä majaili UMH (Uudenkaupungin Merihait), PyKo (Pyhärannan Korpiankkurit), VeLu (Vehmaan Lustaset), TaTu (Taivassalon Tupshaukat) ja JaPo (Jaarlin Pojat).

Leirillä oli mahollista suorittaa Aktipassia (ei lapsille). Pinsseistä kymmenen ensimmäistä oli numeroituja ja JES, sain sen vimosen numeroidun!! :)) Mukaan mahtu tehtäviä laidasta laitaan, oli kyllä hauskoja!! :)

Kuva: Joel Forsman

Vaeltajat omassa ohjelmassa, tulossa maaliin ja mitenkäs muutenkaan kuin tyylillä! Biisinä tais olla "Tami tahdon olla veljesi ja vaikka TuToa et vienyt liigaan.." Ikäväkseni en löytäny sitä mistään.. :(

Sateella pitää muistaa myös nesteytys.. Ja ilmeisesti (kuvasta päätellen) oli myös kylmä, ihme ja kumma..

Päättäjäisissä oli ihan jotain muuta tekemistä ku ohjelman seuraaminen.. Hups..

En tosin ollut ainoo.. Keskityttiin oleelliseen.. :D

Mutta kuinkas sitten kävikään.. alko BILEET!! :D

Jos (ja kun) MÄ näytän tyhmältä tanssiessani, ni muksutki kehtaa joraa.. ;P

Joo-o.. Meidän hovikuvaaja tallens noin 800 kuvaa tästä illasta ja oikeestaanpa hetki hetkeltä.. Tästä kuvasta ei tosin ole harmaintakaan haisua, mitä tapahtuu.. Mut tais olla ainoo julkasukelponen.. :D

Sekosin, ei tosin ole mitään uutta..

Sekosin vielä pahemmin.. :D mut hei, sain mä sentää tittelikseni "maailman paras joraaja" (tai jotain sinnepäin).. :P

Johtajakahvila 42:ssa! Tämä olkoon ainoa kuva siellä vietetyistä illoista!

Otettiin viimesenä päivänä tällanen söpö duckface -selfie uunituoreen seikkailijan kanssa, mutta koska seikkailija näin halus ni hänen henkilöllisyytensä pysykööt salassa.

Kaikki kiva loppuu aikanaan.. Tosin ennenkaikkea kynsien puhtaus!!

Johanna kiittää, kumartaa ja kuittaa Piirun verran paremmasta leiristä! Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyä ja uusia leirejä! 

Sokerina pohjalla Piirun verran parempi leirilaulu! ;)