Miks aina tavotellaan jotain, mitä ei o just sillä hetkellä saatavilla? Tämäkin on yleisempää taas meidän naisten keskuudessa, tai no me puhutaan siitä enemmän kun te miehet.. Veikkaan nimittäin et on miehiä jotka haluais esim et haukkari ois isompi tai olis se sikspäkki muuallaki ku siel jääkaapis tai jotain niinkin outoa, ku et varustus ois isompi? Miks ei voi vaan olla tyytyväinen siihen mitä itellä on.. Naisetkin haluais niin PALJON kaikkea mikä on kaukana.. Enkä todellakaa tarkota sitä etteikö sais olla unelmia ja tavotteita (mulla on unelmia ja paljon), mut eiks ois tärkeempää kuitenki elää täs hetkes ja nauttii siitä mitä itellään on just nyt. Mä oon huomannu, et joskus saattaa olla liian myöhästä.
Tää ittensä hyväksyminen on verrattavissa talveen.. Talvella on kylmä, kyllä, mut eiks se o kuitenki vaatetuskysymys, et paleltuuko ulos vaiko ei.. Ja mä tiedän mistä mä puhun (kesälläkin välillä aivan jäässä). Mikäkö pointti tässä oli? No se et deal with it. Jos sussa on jotain mistä et tykkää ni opettele tykkäämään, esim ulkonäköön pystyy vaikuttaa tosi paljon oikeenlaisella vaatetuksella (ihan niinku talvesta selviämiseenki). Niinku sitä sanotaan: ei voi osata rakastaa sitä toista ennen ko osaa rakastaa itseään. Täysin totta.
Mä todellakin arvostan kaikkia niitä joilla on mitä ihmeellisempiä tavotteita elämässää ja vielä enemmän niitä jotka pystyy sen kaiken saavuttamaan. Ja eiks me kaikki pystytä saavuttamaan meidän unelmat, jos me oikeesti sitä halutaan? Minä teen ainaki sitä, et sanon et "sit ku mulla on sitä ja tätä ni sit teen näin ja näin".. Miks ihmees pitää oottaa sinne asti, sit voi olla jo liian myöhästä. Mä oon päättäny ottaa tatuoinnin sit ku mä pääsen lukee musiikkikasvatuksesta itelleni ammattia.. Mut kuinkas ollakaan, en mä halua siitä itelleni ammattia.. Ainakaan vielä.. Joten jos mentäs mun normiperjaatteella ni mä en "sais" ottaa tatuointia vielä moneenmoneen vuoteen.. :D Enkä mä aio odottaa nii pitkään.
Meidän kaikkien pitäs oppia elämään hetkessä. Koulussa meidän opettaja sano meille: "nuoret elää tuleivaisuudessa ja vanhukset menneisyydessä". Kuka sit elää siinä kyseisessä hetkessä? Meillä kaikilla on menneisyys, se tulee aina olee osa elämää, ei se katoo sieltä mihinkää, joten ei siinä tartte enää elää.. Meillä on kaikilla omanlaisemme tulevaisuus ja me pystytään vaikuttamaan siihen, mut jos me mietitään liikaa tulevaisuutta (tai menneisyyttä) ni se meidän tän hetkinen elämä jää täysin elämättä. Millanen tulvaisuus meille sitte tuleekaan, ei ainakaan semmonen ko oltiin niin kovasti suunniteltu.
Mä oon jo jonkun aikaa sitten ruvennu elää tässä hetkessä (ainakin osittain) ja mä aion jatkaa tässä hetkessä elämistä, sillä tää on aika jees :) Mulla ei o mihinkään kiire tässä valmiissa maailmassa. Kaikki tarpeellinen tulee kyllä mun elämään sit ku on sen kaiken aika, ei se odottamalla ainakaa parane. Kaikke se tapahtuu mikä on tarkotuskin tapahtua.
Mä en millään halunnu äsken mennä nukkumaan, mut nyt mä voin nukahtaa hymyssä suin. :)
Hyvää yötä jokaselle otukselle!<3
-Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti