New Year, New Me.
Tai siis niinhän kaikki aina ajattelee ja toivoo ja ties mitä muuta. Mä oon jo luopunu siitä "toivosta". Mihin sitä tässä enää muuttuu, siis oikeesti. On asioita, jotka vuosien myötä muuttuu, mutta ei ne kaikki tavat ja toiminnat. Asia, josta mä haluasin päästä eroon on siltojen polttaminen. Ei siis konkreettisesti vaan kuvainnollisesti. Mulle on erittäin tyypillistä polttaa sillat perässään, en tiedä miks, enkä mä kaikkia polta.
Miten mä sitten valitsen ne sillat, jotka palaa?
Hyvä kysymys. Ehkä jotkut menneet asiat vaan haluaa unohtaa ja siinä samassa tuikkaa tuleen.. Todellisuus taitaa kuitenkin olla se, että oon vaan tosi huono pitämään yhteyttä. Yhteyttä ei pidetä viikkoon, kuukauteen, vuoteen, viiteen vuoteen ja sit onki jo aika vaikee ottaa yhteyttä, tekosyistä parhain, ja se silta palaa vähän niinku vahingossa.
Menneeseen on aina vaikee palata, mulle lähes mahdotonta. Luulen aina, et kaikki muut on jääny menneeseen ja pitää mua samanlaisena kun 10 vuotta sitten, mutta todellisuudessa se taidan olla kuitenkin minä, joka ei päästä niistä ties kuinka vanhoista ajatuksista irti.
Ja myönnän, että menneisiin vuosiin on jääny ihmisiä, joita ikävöin ja joiden "kelkasta putoaminen" harmittaa.. Olenko mä tehnyt asian eteen jotain? En. Enkä aiokaan. Kun aika vie erilleen, niin aika vie erilleen. Mistä kuulumisten kertomisen alottais? Voiko kaveruus olla enää koskaan samanlaista? Kuuluko asioiden mennäkin näin? Mistä kuuluu jutella? Mitä jos livenä ei löydäkään sanoja? Jos ei o mitään yhteistä enää? Jos elämät on liian erilaisi? Jos, jos, jos...
Ja kyllä, mietin tätä aihetta paljon, ja usein. Ja tätä aihetta miettiessä, nuo samat vanhat ystävät pyörii aina mielessä. Mielessä pyörii aina myös kysymys, pitäiskö... Vastaus on yksinkertainen, mitään ei pidä, mutta pitäis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti